Laitan alkuun Katri Valan runon "Kukkiva maa".
Kukkiva maa
"Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
kuumaa ja värisevää ja hulluksi juovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus!
Suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!"
Tästä runosta oli minulle paljon iloa viime vuonna. Samoin kuin siitä Paulo Coelhon ajatuksesta, että "Kun olet elossa, sinun pitää heiluttaa käsiäsi, hyppiä, metelöidä, nauraa ja puhua ihmisten kanssa, koska elämä on täsmälleen kuoleman vastakohta."
Näitä ajatuksia noudatin viime vuonna - kuten oikeastaan aiemminkin elämäni aikana, mutta erityisesti viime vuonna. Siitä on hieman yli vuosi, kun KELA laittoi opintotukeni poikki siitä syystä, että opintopisteitä ei ollut tullut riittävästi. Siitä on noin vuosi, kun jäin sairauslomalle - olin saikulla huhtikuun puolivälistä elokuun loppuun.
Joten jos joku nyt veti viime kesän kirjoittelustani sen johtopäätöksen, että en opiskele enkä ole töissä ja että minulla on aikaa kirjoitella ja tapailla ystäviäni iloisen elämän merkeissä koska käytän elämäni huolettomaan lorvimiseen vailla elämän pitkäjänteistä suunnittelua, metsään meni.
Ystäväni tosin tuskin sellaista johtopäätöstä vetivät, sillä he tuntevat minut - muualtakin kuin blogikirjoittelustani tai yhdestä elämän kontekstista tai vain muutaman vuoden ajalta. Katsoin että minulla on oikeus sairauslomani käyttää siihen, mikä parhaiten edistää toipumistani ja että se on myös järkevää niin itseni kuin läheistenikin kannalta. Eikä minulla sitä paitsi ole kunnollista lomaa ollut pitkään aikaan.
Kuluneen vuoden aikana tuli myös huomatuksi hyvin monia asioita, mitkä eivät psykologiassa ja byrokratiassa toimi. Ja toisaalta tuli entistä selvemmin huomatuksi se, mikä ainakin omassa elämässäni toimii.
Mitä viime vuoteen tulee muuten, niin voin olla kaiken kaikkiaan tyytyväinen. Viime vuosi oli täynnä varsin huikeita oppimiskokemuksia sekä edelleen säilynyt perusluottamus elämään ja ihmisiin. Tällä hetkellä opintotukeni on palautettu - KELA oli palauttanut sen ensimmäisenä pääsiäisen jälkeisenä päivänä mikä tuotti enemmän iloa kuin lapsena Kinder-munista saadut yllätykset.
Kandin työ tuli tehdyksi ja tänä vuonna opintopisteitä tulee lähemmäs seitsemänkymmentä - enemmän kuin yhtenäkään aiempana yliopistovuonna. Lisäksi olen taas tällä hetkellä töissä. Raivokas eläminen tuotti toivotun tuloksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti