Jos lähdemme siitä ajatuksesta, että kuolema voi olla eroa Jumalasta ja Jumalan kasvot ovat ihmisen kasvot, turhan materian kerääminen ja säilyttäminen ja sen hoitoon käytetty energia on todellakin kuolemaa: eroa ihmisistä. Kaikki se huoli, vaiva ja aika joka kuluu materiaan, on pois ihmisten kohtaamiselta ainakin siinä tapauksessa, että materiaa kerätään vain itselle.
Siivosin tosiaan koko pääsiäisen, myös lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Yönä olin valveilla, sillä kuuntelin jo aiemmin illalla Ylen ykköstä ja olin ilahtunut kuullessani, että noin kahdeltatoista alkaa pääsiäisen jumalanpalvelus Tampereen pyhän Aleksanteri Nevskin kirkosta. Kuuntelin sitä; se kesti noin aamukolmeen.
En yksinkertaisesti malttanut olla laulamatta jumalanpalveluslauluissa mukana. Lauloin täysillä ja tunteella. Naapurini olivat varmaan todella kiitollisia tästä pääsiäisyön sävellahjasta. Normaalisti jos kuuntelen musiikkia tai jotakin ohjelmaa yöllä, kuuntelen toki kuulokkeilla kunnioittaakseni järjestyssääntöjen mukaista hiljaisuutta 22-07 sekä naapureideni yörauhaa.
Tämä oli niitä harvoja kertoja kun tein poikkeuksen. Jumalanpalvelusta kuunnellessani siivosin keittiön kaappeja ja minulla ei valitettavasti ole langattomia kuulokkeita joten jouduin kuuntelemaan jumalanpalvelusta stereoiden kaiuttimista. Stereot ovat kuitenkin olohuoneessani, keittiön vieressä, eivätkä ne ole seinässä kiinni joten normaalivolyymitasolla kuunnellun musiikin ei pitäisi kuulua omaa kotiani pidemmälle.
Lisäksi olen aikoinaan sanonut naapureilleni, että päivällä jumpatessani ja muutenkin kuuntelen musiikkia ja olen pyytänyt heitä kopauttamaan seinään tms. että voin laittaa musiikit hiljemmalle mikäli se kuuluu seinästä läpi. Naapurini tosin totesivat, ettei heitä häiritse jos musiikki joskus kuuluu läpi ja lupasivat koputtaa seinään jos musiikki on liian kovalla.
Kuuntelin pääsiäishartautta aitoa ylösnousemussanomailoa tuntien. Lauloin mukana: "Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi". Jne. Pidin myös erityisesti pääsiäissaarnan niistä osioista, joissa todettiin että kaikki ovat yhtä tervetulleita pääsiäisen juhlaan: niin rikkaat kuin köyhätkin, ne jotka saapuvat ensimmäisellä hetkellä ja ne jotka saapuvat viimeisellä hetkellä - ja näinollen luultavasti myös ne, jota viettävät pääsiäisen kotona ja viimeisellä hetkellä vielä siivoavat keittiön kaappeja.
Pidin myös siitä ajatuksesta, että Jumala ei katso pelkästään tekoja, vaan näkee jo aikeenkin. Mielestäni tässä on uskonto parhaimmillaan: vapauttavana ilosanomana; ei tarvitse yrittää ja suorittaa itseään hengiltä. Sovellettuna Jumalaan ihmisten kasvoissa tämä voisi tarkoittaa sitä, että ihmiset osoittaisivat toisilleen armoa ja että ihmistä ei arvioitaisi hänen tekojensa ja suoritustensa perusteella. Joskus, vaikka tekisi parhaansa, päin mäntyä menee silti niin että metsää lakoaa. On sanonta, että kun tekee parhaansa, se riittää. Miksi ei voisi jo aiekin riittää.
Mitä fyysiseen kuolemaan tulee, se on elämän jatkumiselle välttämätöntä. Jos ihmiset eläisivät ikuisesti, tämän maapallon sietokyky ylittyisi eikä uusille sukupolville olisi elintilaa. Ei tämä nyt tietenkään sitä tarkoita, että toisten ihmisten - erityisesti läheisten - kuolema olisi mitenkään toivottavaa tai sen ajatteleminen miellyttävää. Päinvastoin. Mutta suhtautumisen omaan, joskus väistämättä tapahtuvaan kuolemaan se tekee levolliseksi.
Vaikka toivonkin että en kuole vielä useaan vuosikymmeneen, minusta on vapauttava ajatus että jossakin vaiheessa tietoisuuteni lakkaa ja ruumiini hajoaa, palaten osaksi tätä suurta olemassaolon järjestelmää. Silloin olen viimeinkin kotona. Ajattelen ilolla uusia jo syntyneitä ja vielä syntymättömiä sukupolvia; he jatkavat siitä mikä omalta ja aiemmilta sukupolvilta jäi kesken ja niin sen tulee ollakin. Jos oma sukupolveni saisi maailman valmiiksi, mitä seuraaville sukupolville sitten jäisi? Uudet sukupolvet ovat yhtä ilahduttava näky ja ajatus kuin aamun ensimmäiset auringonsäteet silmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti