Tänä keväänä tein pari tenttiä sillä metodilla, että luen sen verran kuin ehdin ja jaksan, nautiskelen lukemisesta, kehittelen assosiaatioita kaikkeen aiemmin oppimaani ja omaan elämänhistoriaani ja se saa luvan riittää.
Tarkoittaako se sitä, että se oli jotenkin helppo valinta? Ei. Ei ole kovin helppoa suostua siihen ajatukseen, että tentistä voi tulla vaikka ykkönen, kun on tottunut olemaan hyvä koulussa ja saamaan hyviä arvosanoja ja tietää myös että oma potentiaali riittää saamaan hyviä arvosanoja jos tekee riittävästi töitä.
Toinen asia mikä vaivaa, on jatkuva dialogi itsensä kanssa siitä, mikä on eettinen ja oikea tapa lukea tentteihin. En omassa elämässäni voi suosia ajatusmallia lukematta läpi yliopiston. Kyllä on mielestäni paikallaan kahlata läpi omaan ammattiin liittyvien opintojen kirjallisuus - silloinkin kun kyseessä ovat asiat jotka eivät erityisemmin kuulu omiin kiinnostuksen alueisiin tai herätä kovin suuria intohimoja.
No, ne kaksi tenttiä eivät kylläkään olleet psykologiaa vaan kahta sivuainettani sosiologiaa ja filosofiaa. Molemmista sain sitten kyllä lopulta 5/5. Ne viitoset tulivat tenttiin menemisen ahdistuksen ylittämisellä, hyvällä flowlla ja omalla ajattelulla, tekemisen ilolla sekä integratiivisella otteella - yhdistelin tenttivastauksissa kaikkea tähän asti oppimaani ja kokemuksiani elämästä.
Sosiologian tentin (Tytöstä naiseksi) kolmesta tenttikirjasta ehdin lukea kaksi, kolmannen selasin läpi ja katsoin mistä siinä kerrotaan. Tentin aihe ja luettavat kirjat eivät kuulostaneet aluksi kovin kiinnostavilta, mutta lukiessani innostuin aiheesta ja koin saavani tenttikirjallisuudesta paljon välineitä omaan ajatteluun.
Havaitsin, että pohjimmiltaan kaikki kolme kirjaa voidaan tiivistää muutamaan sanaan: puhe ja tila. Iloitsin tästä havainnosta, sillä opin oppimisesta. Huomasin, että usein tenttikirjallisuudessa on niin, että kun kirjoja on useampi, niissä on usein jokin tietty yhteinen ja yleinen pointti.
Tulin siihen tulokseen, että tenttejä voi tehdä niin, että selaa läpi tenttikirjat, kehittää asian pohjalta jonkin yleistyökalun joka on tiivistettävissä yhteen lauseeseen ja soveltaa tätä yleistyökalua vastauksissa.
Niin sitten teinkin. Sosiologian ensimmäisen tenttikysymyksen (joka oli soveltava) vastauksen aloitin kertomalla, miten mielestäni niiden kolmen kirjan keskeisen sisällön voin tiivistää yhteen lauseeseen. Soveltavassa kysymyksessä myös reflektoin omia kokemuksiani jotka liittyivät kysymykseen.
Sosiologian tenttikirjallisuudessa oli myös käsitelty halun käsitettä. Tein tentissä vertailevaa analyysiä tenttikirjallisuuden halun käsitteen ja doltolaisen halun käsitteen välillä. Lisäksi taisin mainita pari sanaa mm. merkin käsitteestä, viittaussuhteista jne. Integroin samaan soppaan siis psykologiaa, sosiologiaa, omien elämänkokemusten reflektointia sekä tenttikirjallisuudesta muistamiani asioita.
Sosiologian tentissä aloin myös miettiä sitä, kuinka oikeastaan koko tilanne on sosiaalinen konstruktio. Aloin mielessäni analysoida niitä eri elementtejä, joista kyseinen tilanne rakentuu. Samalla havaitsin, miten erilaiset teoriat ja käsitteet kyllä antavat välineitä todellisuuden analysointiin, mutta samalla irrottavat välittömästä kokemuksellisuudesta joka on välillä ahdistavaa.
Tässä on myös eräs syy, miksi välillä tietoisesti ja tarkoituksellisesti hakeudun pelkän välittömän olemisen, kokemisen ja läsnäolon äärelle. En halua olla jatkuvasti jossain määrin todellisuuden ulkopuolelle asettuvana tarkkailijana ja analysoijana. Haluan myös kokemuksellisuuden ja teoreettisen ajattelun käyvän dialogia. Ne eivät käy dialogia, jos toinen olemassaolon ja kokemisen tavoista puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti