Temperamentista

Temperamentti on määritelty seuraavasti: “yleisesti temperamentilla tarkoitetaan eroja ihmisten välillä heidän taipumuksessaan tai tyylissään reagoida sekä ympäristöön että omiin sisäisiin tiloihinsa - - nämä - - erot ovat synnynnäisiä, ainakin osaksi perinnöllisiä, ja seurausta biologisista eroista keskushermoston aktiivisuudessa sekä aivojen neuraalisissa säätelyjärjestelmissä - - (ne ovat) suhteellisen pysyviä läpi elämän”.

Kysymys on siis toimintatyylistä, siitä, “miten ihminen tekee sen, mitä tekee”. Kasvatus, kulttuuri ja yksilönkehitys (kuten kognitiivisten taitojen ja sosiaalisten strategioiden kehitys) muovaavat sitä, millaisia ilmiasuja temperamentin ilmaisu saa ja kuinka hyvin yksilö ja ympäristö sopivat yhteen temperamentin osalta.

Temperamentin käsitteessä on mielestäni lohdullista se, että esimerkiksi “ujous ei siis ole itsetunnon tai perusluottamuksen puutetta tai kasvatuksen epäonnistumista, vaan joillakin ihmisillä on siihen synnynnäinen valmius”. Temperamentti-käsitteen hyvä puoli on se, että ihmisen ei tarvitse kokea olevansa vääränlainen siksi, että hän on erilainen.

Temperamenttiteorioita on monia erilaisia – osa niistä liittyy ensisijaisesti lapsiin, osa aikuisiin. Jos eri teorioita hieman niputtaisi yhteen, niistä voisi sanoa seuraavaa. Jokin ärsyke – uutuus, jännitys, epämukava olo jne. - herättää ihmisessä biologispohjaisen reaktion. Näitä reaktioita voidaan kuvata sanoilla estyneisyys ja ei-estyneisyys, emotionaalisuus, aktiivisuus ja sosiaalisuus tai elämyshakuisuus, harmin välttäminen ja palkintoriippuvuus.

Nämä käsitteet kuvaavat sitä, kuinka nopeasti ihminen lähestyy uusia ihmisiä tai asioita, kuinka riippuvainen ihminen on toisista ihmisistä, kuinka herkästi ihminen reagoi esimerkiksi epämiellyttävään oloon negatiivisilla tunteilla, pyrkiikö ihminen ensisijaisesti etsimään aktiivisesti kaikkea uutta vai hakemaan tuttua ja turvallista sekä sitä voimaa ja tempoa jolla ihminen toimintansa suorittaa. Synnynnäinen temperamentti myös “määrää ärsykkeen valenssin - - merkityksen ja ärsykearvon ihmiselle”.Tämä saattaa selittää sitä, miksi stressi vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla.

Sekä temperamentin että piirreteorioiden yhteydessä voisi käyttää Pearmanin ja Albrittonin sitaattia: “I'm not crazy, I'm just not you.” Alunperin tuon sitaatin olen lukenut Vesa Routamaan ja Tiina M. Hautalan kirjasta “Katse naamion taa – Itsetuntemuksesta voimaa” joka käsittelee Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoria. Tuo sitaatti on mielestäni hyvä ja tähän tapaan käytettynä pidän temperamentti- ja piirreteorioista.

Temperamentti selittää myös koulumenestystä sekä suoraan että välillisesti niin opiskelutyylin, opettajan asenteiden kuin oppimisympäristönkin kautta. Tämä on mielestäni erityisen merkittävää:

“Ihmiset myös arvioivat toisiaan usein temperamentin perusteella. Tällöin temperamenttiin liittyvä voimakas siirtovaikutus on omiaan vääristämään arvioita. Tietyt temperamenttipiirteet nimittäin yhdistetään helposti älykkyyteen, harkintaan ja kypsyyteen, kun taas toiset piirteet johtavat arvioon kypsymättömyydestä, epävakaasta persoonallisuudesta ja jopa vähäisestä kognitiivisesta kapasiteetista. Kuitenkin temperamentti on näistä luetelluista ominaisuuksista riippumaton.” Tämä olisi hyvä pitää mielessä ihmisiä arvioitaessa.