Opiskelijalähtöisyydestä III

5. Se pidetään mikä luvataan - ainakin jos on kyse arvosanoista.

Eräs opiskelija teki opintoihinsa liittyvän laajemman työn. Hän oli poissa toisena aiheeseen liittyvänä seminaaripäivänä. Tälle opiskelijalle luvattiin alunperin arvosanaksi työstään 5 ja ettei hänen poissaolonsa vaikuta hänen työnsä arvosanaan jos ja kun hän tekee poissaolonsa korvaavat työt. Opiskelija teki korvaavat työt mutta hänen työnsä arvosana laski kuitenkin 4:een - syyksi mainittiin juuri se, että hän oli poissa vaikka sen ei alunperin pitänyt vaikuttaa.


6. Soveltuvuuskyttäys pois.

Tiedän että ainakin yhden alamme opiskelijan perään on hänen kotilaitokseltaan soiteltu ja kyselty, pärjääkö hän töissään. Tunnen kyseisen opiskelijan ja en usko että hänen työnteossaan on fundamentaaleja ongelmia. Hän saattaa myös olla sellainen opiskelija, että hänen toiminnastaan eri ympäristöissä voi saada hänestä ihmisenä hyvinkin erilaisen kuvan.

Voi tähän tietysti ottaa sen näkökulman, että ollaan huolissaan siitä, miten alamme ihmiset pärjäävät töissään. Mutta onko varmaa, ettei joskus ole kyse myös siitä, että ei olla tutustuttu opiskelijaan riittävästi, ei keskusteltu suoraan hänen kanssaan siitä, minkä hänen toiminnassaan arvioidaan aiheuttavan ongelmia jne.?

Ihmistä on helppo arvioida väärin jos hänen toimintaansa tarkastelee vain yhdessä kontekstissa ja mikäli arvioi ihmistä omien ennakkoluulojensa ja oletustensa varassa tutustumatta ihmiseen itseensä tarkemmin.

Psykologia on nuori tiede. Mielestäni emme voi tietää varmasti, millaisia ihmisiä alallamme tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan. Psykologia on tiede, joka on tekemisissä kaikkien inhimillisten ilmiöiden kanssa. Tällä alalla tulisi olla tilaa erilaisuudelle ja erilaisille ihmisille. Alamme ihmisiä tulisi auttaa löytämään oma paikkansa sen sijaan, että mietittäisiin kenelle pitäisi suositella alan vaihtoa.

Itse en poistaisi alaltamme ketään henkilöä, en jo valmistunutta psykologia enkä myöskään opiskelijaa. Ensinnäkin katson ettei minulla ole siihen varaa vasta opiskelijana. Toisekseen katson ettei minulla tule olemaan varaa sellaisiin arvioihin myöhemminkään.

Toivon että pystyn säilyttämään elämäni loppuun asti sen asenteen, että sekä elämä että tieteen- ja ammattialamme ovat niin moniulotteisia kokonaisuuksia, ettei minulla ole varaa sanoa, minkälaisia ihmisiä tarvitsemme ja tulemme tarvitsemaan.

Jos olen joskus opettaja, en ala harrastaa soveltuvuuskyttäystä - siis sitä, että etsitään opiskelijasta vikoja ja erityisesti sellaisia vikoja joiden pohjalta voi sitten esittää sivistyneitä (tai vähemmän sivistyneitä) epäilyjä opiskelijan soveltuvuudesta alalle. Kannatan sitä ajatusta, että opiskelijaan pyritään suhtautumaan lempeästi, inhimillisesti, lämpimästi, ohjaavasti ja ymmärtävästi.


7. Suhteellisuudentaju.

Jos opiskelijat tuntuvat joskus haasteellisilta tai tekevät asioita eri tavoin kuin heidän soisi tekevän, tavalla jota ei itse oikein ymmärrä tai pidä oikeana jne. niin on hyvä silti säilyttää suhteellisuudentaju.

Itselläni erilaisten asioiden suhteellistamisessa auttavat mm. seuraavat lauseet: "kukaan ei kuollut" ja "miltä tämä asia vaikuttaisi neljänkymmenen vuoden aikaperspektiivillä". Näillä lauseilla yleensä asiat asettautuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.


Aion säilyttää tämän listan. Jos minusta joskus tulee opettaja ja meinaan unohtaa listani, minua saa potkaista perseelle. Saatan myös laittaa tämän listan itselleni näkyviin johonkin sopivaan paikkaan - esimerkiksi otsaan että näen sen aamuisin peilistä ja voin sitten muistuttaa mitä ajattelinkaan silloin kun olin nuori.