Filosofian tentti meni samalla metodilla kuin sosiologian tentti. Kyseinen tentti käsitteli etiikkaa - ja oli aineopintojen tentti. En ollut tehnyt vielä perusopintojen etiikkaa käsittelevää tenttiä, mutta ajattelin että voi näitä tenttejä tehdä väärässä järjestyksessäkin ja että jos saan aineopintojen etiikan tentin läpi ennenkuin olen tehnyt perusopintojen tenttiä, sitten ei ainakaan jälkimmäisen tekemisessä ole hirveästi paineita.
Tenttikirjoja oli kolme; kahdesta kirjasta ehdin lukea kummastakin puolet. Kolmas kirja meni ns. wikipediametodilla. Se kolmas kirja käsitteli etiikan historiaa kuuluisimpien filosofien kautta. Otin kirjasta ylös kaikki ne filosofit joiden ajatuksia oli käsitelty ja sitten hain nämä filosofit wikipediasta - samoin kuin etiikkaa koskevat artikkelit.
Nämä wikipedia-artikkelit selasin läpi tenttipäivän aamuna. Edellisenä iltana mietin, menenkö nukkumaan vai luenko tenttiin. Ajattelin että kissan viikset, en valvo yötä tentin takia ja että opiskelijan aivot tarvitsevat ensisijaisesti unta. Menin siis nukkumaan. Aamulla etiikkaa koskevia wikipedia-artikkeleita selatessani sain päälle todella hyvän flown. Innostuin todella paljon siitä mitä luin ja ajattelin että perehdyn tähän aiheeseen myöhemmin paremmin.
Kaksi muuta kirjaa olivat G. H. von Wrightin hyvän muunnelmat sekä J. S. Millin Utilitarismi. Vaikka en ehtinyt lukea kumpaakaan kirjaa kokonaan, nautin niiden lukemisesta. Wrightin kirjassa pidin siitä, miten siinä analysoitiin pohjia myöten erilaisia hyvyyteen liittyviä käsitteitä. Se kirja oli yhtä käsiteanalyysin juhlaa. Lisäksi löysin relevantteja yhteyksiä hyvän käsitteiden analyysistä suhteessa psykologian teoreettisten välineiden toimivuuden analyysiin.
Havaitsin myös että Millin kirja Utilitarismi oli ensisijaisesti vastaus utilitarismia vastaan esitettyyn kritiikkiin. Kirjoitin tämän havainnon myös tenttiin. Pidin Millin tyylistä kirjoittaa. Siitä näkyi että hän oli kiinnostunut asiastaan.
Millillä oli aika paljon kärkeviä metaforia ja lausahduksia jotka olivat hauskaa luettavaa - kuten että "minkä tahansa periaatteen soveltamisesta tulee ongelma, jos siihen oletetaan liittyvän yleismaailmallinen typeryys". Kerrassaan herkullista. Lukiessani myös Mill onnistui osoittamaan muutamia ennakkoluulojani utilitarismia kohtaan vääriksi. On välillä ihan hauskaa huomata olleensa väärässä.
Tentissä oli kolme kysymystä. Yksi koski keskiajan etiikkaa, toisessa pyydettiin kuvailemaan Millin utilitarismin pääpiirteet ja kolmannessa Wrightin käsiteanalyysiä.
Keskiajan etiikkaa koskevassa kysymyksessä kuvasin ensisijaisesti Tuomas Akvinolaisen etiikkaa sekä pyrkimystä antiikin hyve-etiikan ja kristillisen etiikan yhdistämiseen. Kuvasin myös, miten tämän kristillisen ja hyve-etiikan yhdistämispyrkimys näkyy jossain määrin piirreteoreettisessa psykologiassa.
Eräs esimerkkini oli se, että piirreteoreettista psykologiaa koskevissa tutkimuksissa on havaittu monien positiivisina pidettyjen piirteiden korreloivan keskenään. Rinnastin tämän siihen antiikin hyve-etiikan ajatukseen, että jos ihmisellä on yksi hyve, hänellä on ne kaikki.
Mill jaotteli kirjassaan utilitaristisia pyrkimyksiä erilaisiin, mm. "alemman" ja "korkeamman" tason pyrkimyksiin. Mill mm. totesi, että utilitarismia on kritisoitu siitä, että ihminen tavoitellessaan hyötyä valitsisi ensisijaisesti "alemman tason" hyödyt - kuten pelkän fyysisen nautinnon - "korkeampien hyötyjen" kuten taiteen ja tieteen tekemisen asemesta. Mill oli tätä ajatusta vastaan.
Rinnastin Millin jaottelun eritasoisten hyötyjen tavoittelusta Maslowin tarvehierarkiaan jossa mm. ravinnon tarve on alempi tarve kuin itsensä toteuttamisen tarve. Maslowin tarvehierarkiasta ja Millin hyötyyn liittyvien tavoitteiden jaottelusta löytyi yhtäläisyyksiä.
Lisäksi kirjoitin tenttiin: "Mill pitää mahdollisena, että ihminen valitsee alemmista ja korkeammista hyödyistä korkeammat. Tällä hetkellä tämä ajatus tuntuu varsin järkevältä, sillä minun on nälkä ja mieleni tekee tupakkaa, mutta istun silti tenttisalissa nauttimassa filosofian iloista."
Wrightin käsiteanalyysiä esitellessäni analysoin samalla sitä, miten Wrightin analyysiä työvälineiden hyvyydestä voi soveltaa arviointiin psykologian teoreettisten työvälineiden hyvyydestä.
Koska tentissä en osannut kovin paljon lukemiani asioita ulkoa, jouduin todella laittamaan ajatteluni töihin ja integroimaan kaikkea aiemmin oppimaani sekä johtamaan tenttivastauksia niiden asioiden pohjalta jotka muistin. Saatoin myös hieman irroitella ja kehitellä omia sovelluksia sen hetkisestä kokemuksestani tentissä olemisesta.
Olen havainnut että joskus on oppimisen kannalta hyödyllisempää ettei tenttitilanteessa osaa vielä niin paljon. Hahmotan oppimisen jatkuvana prosessina. Tenttitilanne on vain yksi hetki; ei juuri sinä hetkessä tarvitse vielä osata tai ymmärtää kaikkia tenttikirjallisuuteen liittyviä asioita vaan kirjat voi lukea loppuun myöhemmin ja jatkaa oppimista. Tässä mielessä innostuksen syttyminenn itse asiaan on paljon tärkeämpää kuin pyrkimys asian täydelliseen hallintaan.
Kun ei osaa asioita ulkoa riittävästi, joutuu todella oppimaan sekä asiasta että itse oppimisesta myös tentissä. Ensimmäisen kerran huomasin tämän jo muutama vuosi sitten eräässä filosofian tentissä, jonka kysymykset koskivat hyvin suurelta osin Kantin ajattelua. Kun en tentissä osannut ulkoa asioita kovinkaan paljon, pääsin kokonaisvaltaisen oman ajattelun flowhon ja sain oivalluksia siitä, miten kantilainen filosofia näkyy psykologiassa.
Tästä etiikan filosofian tentistä tuli myös 5/5 kuten sosiologiastakin. Ensimmäinen oli 8 op:n tentti, jälkimmäinen 6 op:n. Taisivat nuo tenttiarvosanat olla hieman granlundimaisia katupelimaaleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti