Usko, toivo ja rakkaus - näillä mentiin viime vuosi kuten kyllä aiemmatkin vuodet. Kyseisten käsitteiden sisältö ei ole pelkkää tunnetta, vaan myös kognitioita. Viime vuoden huhtikuussa en tuntenut toivoa, mutta tiesin sen olevan olemassa.
Minulle riittää pelkkä tietokin - on riittänyt ennenkin joten kulunut vuosi ei ole poikkeus. Olen kokenut, että elämäänsä voi ohjata jonkin aikaa myös pelkkien kognitioiden varassa silloinkin kun ei koe jotakin tunnetta. Tunteen puuttuminen tosin tekee elämästä pidemmän päälle elämättömän tuntuisen.
Näin on erityisesti siitä syystä, että olen tottunut kokemaan hyvin paljon erilaisia tunteita laajalla skaalalla ja intensiteetillä. Niiden puuttuminen on tuskallista. Pidän kaikenlaisten tunteiden - myös vaikeiden - kokemisesta. Näin siitä syystä, että ensinnäkin tunteet ovat toimintani energiaa.
Toisekseen pidän tunteista siksi, että minulla on paljon erilaisia keinoja niiden käsittelyyn: voin piirtää, kirjoittaa, kuunnella musiikkia, liikkua, puhua ystävieni kanssa, ja oppia. Nautin siitä prosessista, jossa saan tunteisiini ja ajatuksiini uusia näkökulmia - kuten silloin kun jaan niitä toisten ihmisten kanssa. Nautin myös siitä prosessista, jossa muunnan tunteita ja ajatuksia symboliseen muotoon kuviksi ja sanoiksi. Uuden luominen on ilo, yksi iloista suurimpia.
Kannatan sitä tutkivan oppimisen ajatusta, että osaaminen ei ole tekemisen edellytys vaan sen seuraus ja että asioita voi tehdä siksi, että niistä saa iloa. En välitä aina mitata kaikkea - kuten sitä, kuinka hyviä piirrokseni tai runoni ovat verrattuna muiden ihmisten vastaaviin.
Toki tällainen arviointi on hyvästä silloin jos ja kun haluaa kehittyä paremmaksi erilaisissa taidoissa. Mutta iloa ja tyydytystä tuo jo sekin, että voi luoda jotakin jota ei ennen ole ollut olemassa - riippumatta siitä, onko tuo jokin uusi tuote yleisinhimillisellä mittakaavalla mitenkään hyvä.
Omassa elämässäni on hyvin paljon kantavia voimia. Kyky erilaisten symbolisten keinojen käyttöön on niistä yksi. Toinen on kyky tietää toivon ja rakkauden olemassaolo silloinkin kun en pysty niitä emotionaalisesti kokemaan. Tämä tieto auttaa sietämään emotionaalisen kokemuksen puutetta ja uskomaan siihen että se on vain ohimenevä vaihe - niin kuin ainakin omassa elämässäni onkin.
Kolmas kantava voima on se, että olen todella oppimisorientoitunut. Pystyn halutessani oppimaan aina jotakin mistä tahansa kokemuksesta. Tästä oppimisorientoituneisuudesta on todella paljon hyötyä, sillä sen avulla voi tulkita minkä tahansa kokemuksen merkitykselliseksi ja tarkoitukselliseksi ja saada myös vaikeista kokemuksista ja tunteista aina kuitenkin lopulta iloa.
Oppimisorientoituneisuus auttaa myös säilyttämään tunteen - tai tiedon - toivosta. Se auttaa sanomaan itselleen: kestä vielä hetki. Tämä menee kyllä ohi - ja olet taas oppinut jotakin uutta.
Neljäs kantava voima ovat toiset ihmiset, hyvin monessakin mielessä. Minulla on ollut onni saada elämääni hyviä, pitkiä ja kestäviä ihmissuhteita joissa olen kokonaisvaltaisen hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin olen. Ei se tietenkään tarkoita sitä, ettei ihmissuhteissa koskaan olisi ristiriitoja, erimielisyyksiä jne. Läheisissä, hyvissä ja kestävissä ihmissuhteissani ne on kuitenkin aina voitu selvittää.
Lisäksi näissä ihmissuhteissa olen kokenut, että näillä ihmisillä on kyky nähdä minussa jotakin olennaista ja jotakin - Doltolaista termiä käyttäen - tuloillaan olevaa. Nämä ihmiset siis näkevät potentiaalini ja sen minulle ääneen sanallistassaan myös antavat minulle jotakin mitä kohti pyrkiä sekä uskoa oman olemassaolon mielekkyyteen. Nämä ihmiset myös ovat sellaisia, jotka tuovat iloa jo pelkällä olemassaolollaan. Lisäksi, näiden ihmisten kanssa olen myös saanut kokemuksia siitä, että olen kykenevä rakastamaan. Se on hyvin tärkeä kokemus.
Uskon että ihminen tarvitsee ihmissuhteita, joissa hän voi sekä rakastaa että tulla rakastetuksi. Rakastaminen on sekä antamisen että inhimillisesti rakentavaan toimintaan kykenemisen iloa - ja rakastetuksi tuleminen on iloa toisen kyvystä rakastaa, olemassaolon iloa sekä vastaanottamisen iloa. Ja myös: yhteisen jaetun kokemuksen iloa.
Toinen ihmisiin liittyvä asia on myös tuleva ammattini. Silloin kun minulla on todella vaikeaa, mietin aina tulevia asiakkaitani sekä sitä, miten voisin käyttää omia kokemuksiani toisten ihmisten hyödyksi tulevassa ammatissani. Tämä auttaa antamaan mille tahansa omille kokemuksille samoin kuin koko omalle elämälle yleensä merkityksen ja tarkoituksen. Eräs elämäni kantava voima onkin kyky antaa elämälleni merkitys ja tarkoitus - joka hyvin usein liittyy tavalla tai toisella toisiin ihmisiin.
Viides kantava voima on optimismi. Minusta on sääli, että optimismi saatetaan tulkita elämän vaikeiden puolien ignooraamiseksi. Ei se sitä ole. On sanonta, että optimistin lasi on aina puoliksi täynnä. Minusta tuntuu että oma lasini on kokonaan täynnä - sekoitussuhteella puolet melankoliaa, puolet iloa. Nämä kummatkin tunnekokemukset ovat olemassaoloni kaksi pohjavirtaa, eivätkä mitenkään toisensa poissulkevat.
Ehkä optimistin ja pessimistin eroa voisi kuvata sillä, että optimistin mielestä ei ole yötä, jota aamu ja päivä ei olisi seurannut - pessimistin mielestä taas ei ole aamua ja päivää, jota yö ei olisi seurannut. Kumpikaan ei ole väärässä; kysymys on vain lähestymistavan eroista.
On hyvä erottaa se, mikä omassa elämässä on toimivaa ja mikä toisten ihmisten elämässä on toimivaa. Omassa elämässäni optimismi toimii pessimismiä paremmin. Minulla on kyky halutessani löytää asioista - myös vaikeista - positiivisia puolia ja käytän sitä tulkintamallina sillä se on funktionaalista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti