Selviytymiskeinojen, toiminta- ja tulkintatapojen sekä elämänkulun motivaatiomallissa on paljon samaa.
Tulkintatapojen osalta malli menee niin, että ensin ovat aiemmat kokemukset joiden pohjalta syntyy minäkäsitys. Tämä minäkäsitys ohjaa odotuksia ja emootioita ennen toimintaa. Toiminta synnyttää tuloksia, joiden pohjalta tehdään syypäätelmiä tulokseen johtaneista syistä. Syypäätelmät taas vaikuttavat minäkäsitykseen ja siihen, miten toiminta sujuu jatkossa.
Selviytymiskeinoissa aluksi on tapahtuma, jonka merkitystä arvioidaan (uhka, mahdollisuus, harmiton). Tästä seuraa selviytymiskeinojen (ongelma- ja tunnesuuntautuneet) käyttö. Käsittelyn lopputulos on joko suotuisa tai epäsuotuisa. Tästä seuraa tunnereaktio (myönteinen tai kielteinen). Tunnereaktio vaikuttaa tulevaisuudessa tapahtumien arviointiin.
Jos käsittelyn lopputulos on epäsuotuisa ja tunnereaktio kielteinen, ihminen ei välttämättä tyydy tähän vaan saattaa ottaa käyttöön merkityssuuntautuneet selviytymiskeinot. Niitä on viisi pääluokkaa: etujen ja myönteisten asioiden löytäminen, niiden itsemuistuttelu, tavoitteiden sopeuttaminen, prioriteettien uudelleenjärjestely sekä myönteisten merkitysten liittäminen arkisiin asioihin. Tästä taas voivat seurata myönteiset tunteet, selviytymiskeinojen ylläpito sekä voimavarojen palautuminen. Selviytymiskeinoja suuntaavat erilaiset tunteet, kuten koherenssi ja optimistisuus.
Tästä tulee mieleen myös kolmas malli, elämänkulun motivaatiomalli 4S (suuntaaminen, suunnistaminen, säätely ja sopeuttaminen). “Erilaiset instituutiot, kehitystehtävät ja roolisiirtymät suuntaavat ja kanavoivat yksilön mahdollisuuksia ja rajoituksia. - - Ihmiset tekevät kuitenkin myös itse valintoja ja suunnistavat ja ohjaavat elämäänsä omien tavoitteidensa avulla. - - Itsesäätelyn avulla ihmiset pyrkivät saavuttamaan tavoitteensa. - - säätely tapahtuu usein muiden ihmisten kanssa. - - kaikki ei aina mene toivotulla tavalla. Tällöin joudutaan sopeutumaan: yksi keskeinen sopeutumiskeino on tavoitteiden muokkaaminen ja niistä luopuminen.”
Yhteistä näille kaikille malleille on, että molemmat ovat prosessimalleja ja jossain määrin oppimisteoriaan ja kognitiiviseen psykologiaan perustuvia.
Nämä mallit voi tiivistää muutamaan yleisluontoiseen perusperiaatteeseen.
Sosiaalinen ympäristö mahdollistaa ja rajoittaa yksilön kokemuksia, valintoja ja tavoitteita. Nämä vaikuttavat yksilön minäkäsitykseen, jonka pohjalta ihminen luo odotuksia ja kokee emootioita. Nämä odotukset ja emootiot vaikuttavat siihen, miten uuden toiminnan ja elämäntapahtumien tuloksia ja merkityksiä arvioidaan.
Tämä arviointi on itsesäätelyä johon käytetään erilaisia selviytymiskeinoja (ongelma- ja tunnesuuntautuneet, sopeutuminen) ja tehdään syypäätelmiä. Erilaisten selviytymiskeinojen ja syypäätelmien käyttö johtaa erilaisiin tunnereaktioihin. Nämä puolestaan vaikuttavat minäkäsitykseen ja selviytymiskeinojen käyttöön jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti