4 Paul D. Feinbergin Raamatun luotettavuuden todistus & 5 Syyllistyykö Feinberg kehäpäättelyyn? & 6 Grudemin haaste & 7 Ensimmäinen vastaesimerkki Grudemille & 8 Toinen vastaesimerkki Grudemille (s. 22-29)
Luvut 4-8 käsittelevät skeptikoiden ja Raamatun ristiriidattomuuden puolustajien välistä keskustelua. Jälkimmäisten pääajatukset voi tiivistää siihen että 1) ihmisen tietokyky ja järki ovat rajallisia ja perisynnin sumentamia, 2) sellaiset oppineet jotka väittävät Raamatun olevan väärässä voi kyseenalaistaa, 3) Raamatun väittäminen erehtyväksi on Pyhän Hengen häpäisemistä 4) tiede ”on luonteeltaan erehtyväistä ja rajoittuu ihmisjärjen tajuttaviin ja mitattaviin asioihin” eikä siten voi asettua Raamatun yläpuolelle (s. 22)
”The Apologetics Study Bible (Holman 2007) sisältää USA:n johtavien apologeettien - - artikkeleita. Yksi kiinnostavimmista on Paul D. Feinbergin teksti "Does the Bible Contain Errors?"”(s. 23) [Sajama on esittänyt sen tärkeimmän argumentin suomennoksena joka sisältää myös viittaukset monisteen liitteenä oleviin raamatunkohtiin. En laita niitä tähän kokonaisuudessan, ne löytyvät alkuperäisestä tekstistä. Tiivistän tähän vain argumentit 3-5.]
[3-5] Tärkein raamatullinen argumentti perustuu siihen mitä Raamattu sanoo itsestään. Se on kehäpäätelmä jos Raamatun innoitus ja erehtymättömyys perustellaan sillä että perustelu löytyy innoitetusta ja erehtymättömästä Raamatusta. Se ei ole kehäpäätelmä jos osoitetaan tosiksi Raamatun historiallisia ja maantieteellisiä väitteitä jotka voidaan osoittaa tosiksi Raamatun ulkopuolella.
Sajaman vastaus Feinbergin kohtiin 3-5 vapaasti referoituna on se, että on varmasti totta että Raamatussa on joitakin tosiksi osoittautuneita historiallisia ja maantieteellisiä väitteitä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaikki muutkin Raamatun väitteet ovat tosia.
Teologi Wayne Grudem sanoo kirjansa Systematic Theology (1994) 4. luvussa että Raamatun luotettavuuden todistaminen on kehäpäättelyä. Tähän turvautuvat kuitenkin kaikki muutkin tieto-opillisia valintojaan perustelevat. Esimerkiksi rationalisti pitää järkeä ylimpänä auktoriteettina koska se on järkevää. Kristillinen fundamentalismi kannattaa valita muista vaihtoehdoista siksi, että ”Raamattu antaa tyhjentävämmän, kattavamman ja uskottavamman selityksen kaikesta kuin mikään maallinen kilpailijansa - - ja on paljon vakuuttavampi kuin [muiden uskontojen kirjat].” (s. 24 - 25)
Sajaman mukaan Grudem on saanut vaikutteita Alvin Plantingan uskonnonfilosofiasta joka edustaa ”reformoitua epistemologiaa”. (s. 25) [Tiivistin Plantingan reformoidun epistemologian kuvauksen tähän.] Reformoitu epistemologia hylkää evidentialismin. On olemassa muihin uskomuksiin perustumattomia perususkomuksia kuten usko ulkomaailman olemassaoloon, omaan itseen ja Jumalaan. Nämä eivät tarvitse perusteita että niitä voidaan pitää rationaalisina. Argumenttien avulla ei kukaan ole tullut uskoon joten argumentteihin uskon ei tarvitse eikä pidä perustua. (s. 25)
Sajaman tekstissä tätä on kritisoitu toteamalla referoidusti niin, että minkäänlaiselle järkevälle argumentaatiolle ei jää sijaa jos jokainen saa julistaa omat perususkomuksensa ”rationaalisiksi ilman perusteita” ja jos näitä näkemyksiä vielä saa pakottaa muillekin, ollaan vaarallisilla vesillä. (s. 25)
Grudemin mielestä skeptikoiden osoittamat virheet pitää tutkia yksityiskohtaisesti. Siitä että kaikkiin ongelmiin ei heti löydy vastausta, ei pidä päätellä että Raamattu ei ole erehtymätön.(s. 26) Grudem ei ole törmännyt kahdenkymmenen vuoden aikana yhteenkään ongelmaan johon ei olisi löytynyt vastausta Raamatusta.
Sajaman ensimmäinen vastine Grudemille on vuoden 1992 Raamatun käännöksestä otettu lainaus ”Matteus 24:34, joka sisältää Jeesuksen esittämän epäonnistuneen ennustuksen: Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu”. (s. 26-27) [Tiivistän asian alla.]
Epäselvyyttä aiheuttaa se, että ”kaikki tämä” ja ”sukupolvi” voivat merkitä monia asioita. Koska näillä kahdella pronominilla ei ole omaa merkitystä, niiden merkitys pitää etsiä kontekstista: tekstistä itsestään ja sen kirjaimellisista merkityksistä. Monisteessa on käyty systemaattisesti läpi aiheeseen liittyvät Raamatun kohdat ja päädytty kolmeen selitysehdokkaaseen tämän kohdan epäonnistumisesta.
”(1) Jeesuksen epätosi ennustus, (2) Matteuksen vilpillinen yritys panna omia ajatuksiaan Jeesuksen suuhun tai (3) Jeesuksen älyllinen leikki sanan "sukupolvi" sivumerkityksillä. - - Suopeuden periaate kieltää hyväksymästä sekä Matteuksen kirjoittajan huonoon valoon saattavaa (2):ta että Jeesuksen huonoon valoon saattavaa (3):ta. (1) on paras, koska erehtyminen on inhimillistä.” (s. 27-28) Se ei myöskään ole loogisesti ristiriitainen ajatus. ”Kaikentietävyyden ja erehtymättömyyden omistaminen Jeesukselle on teologinen ratkaisu, joka merkitsee Raamatun ulkopuolelle astumista ja sola scriptura ‐opin hylkäystä. Jeesus ei Raamatussa väitä olevansa erehtymätön ‐ eikä erehtyväkään.” (s. 27)
Tämän ”pitäisi kelvata joka-sana-tosi-opin kannattajallekin”. Hän voi sanoa että ”Jeesus erehtyi” seuraa loogisesti Matteus 24:stä ja historiallisista tiedoistamme mutta se ei seuraa Jeesuksen sanoista Matteus 24:ssä ja Jeesuksen hallussa olleista tiedoista.(s. 28)
Toinen vastaesimerkki liittyy Raamatun luomiskertomuksen ensimmäisten jakeiden tulkintaan. ”Aristoteles sanoo Metafysiikkansa alussa, että ihmisillä on luontainen halu tietää - - ilmenee eri kansojen myyteissä maailman synnystä eli siitä, miten “jotain” syntyi “ei mistään”.” Yksi tunnetuimmista on Raamatun (1992 suomennos) alun kuvaus maailman luomisesta. (s. 28)
[En kopioi tarkkoja Raamatun kohtia tähän, ne löytyvät monisteesta.]
USA:ssa vaikuttaneen fundamentalistiteologi Franz Pieper kertoo 1940-luvulla julkaistussa Kristillisessä dogmatiikassaan että luomiskertomuksen ensimmäiset jakeet tulee ymmärtää niin, että kolmiyhteinen Jumala loi maailmankaikkeuden kirjaimellisesti tyhjästä, ex nihilo. (s. 28)
Varhaisen amerikkalaisen fundamentalistin Robert Youngin vuonna 1862 julkaistussa sanatarkassa Raamatun käännöksessä (Young’s Literal Translation) ja juutalaisen oppineen Richard Elliot Friedmanin kirjassa Commentary on the Torah (2001) on toisenlainen tulkinta. Jae 2 ei tarkoita tyhjästä luomista vaan ”pikemminkin sitä, että maa oli ollut muodottamassa ja hahmottomassa tilassa ennen luomistaan. ” - - (Ja missä mielessä sellainen maailmankaikkeus, jossa on jo olemassa Jumala, on tyhjä?) Ketä tässä kiistassa on uskottava? - - Jos luotamme Raamatun alkuperäiseen tekstiin, ex nihilo ‐tulkinta on hylättävä, sillä muunlainen tulkinta merkitsisi sola scriptura ‐periaatteen hylkäystä.- -" (s. 29)
(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)
"Luvut 4-8 käsittelevät skeptikoiden ja Raamatun ristiriidattomuuden puolustajien välistä keskustelua. Jälkimmäisten pääajatukset voi tiivistää siihen että 1) ihmisen tietokyky ja järki ovat rajallisia ja perisynnin sumentamia."
VastaaPoistaJos ihmisen tietokyky ja järki on rajallinen ja perisynnin sumentama, se pätee myös uskovaisiin. Silloin he eivät voi väittää järjellä perustellen, että raamattu on tosi. Heidän itsensä mukaan mukaan heillä ei voi olla tätä kykyä ymmärtää noita raamatun tosiuden perusteita järjellä. Siksi jokainen tällä tavalla ajatteleva uskovainen joka yritää järjellä ja logiikalla puolustaa sitä, että raamattu on tosi, on itsesnä kanssa ristiriidassa.
Uskossa pysyminen ja loogisen järjen unohtaminen tässä uskon asiassa ja tällaisessa näkemyksessä on nähdäkseni ainoa looginen vaihtoehto.
Toisaalta jos hän lähtee tuohon mukaan ja järjellä perustelee raamattua, hänen olisi silloin hyväksyttävä muidenkin ihmisten järkiymmärrys raamatusta. Jos hän kumoaa toisten ihmisen väitteet raamatun epätosiudesta vetoamalla siihen, että ihminen ei voi niitä ymmärtää ja samalla yrittää omalla tai kenen tahansa ihmisjärjellä perustella sitä, että raamattu on tosi, eikö hän silloin kätketysti väitä kykenevänsä ihmisjärkeä korkempaan ajateluun, järkeen ja logiiikkaan?
Raamattu- ja uskontokeskusteluun ja niiden totuuteen ja olemassa oloon en jaksa suhtautua vakavasti, mutta pienenä aivojumppana joskus piristävää.