9 Pascal: tieteen metodin rajat
”Pascalilla on siis vain kaksi metodisääntöä: (1) määrittele termisi ja (2) todista väitteesi. Tästä ei metodi enää tule yksinkertaisemmaksi, mutta sitäkään ihminen ei voi täysin noudattaa, kahdesta syystä: (i) Kaikkia termejä ei voi määritellä, koska määritelmissä termit määritellään muiden termien avulla, jotka pitää taas määritellä muiden termien avulla ja niin edelleen äärettömiin. Se ei ole mahdollista. (ii) Väitteiden todistaminenkaan ei voi jatkua äärettömyyksiin, vaan meidän on pysähdyttävä joihinkin väitteisiin, joita ei voi enää perustella minkään perustavampien väitteiden avulla.” (s. 75)
[Määrittelyn rajat Pascalin mukaan tiivistettynä.]
(i) Määrittelyn rajat. Pascalin mukaan tieteessä käytettävät määritelmät ovat sanojen käytöstä sopimuksia tekeviä nominaalimääritelmiä, eivät asioiden olemuksia ilmaisevia reaalimääritelmiä. Lothar Schäfer on selventänyt tätä eroa niin, että reaalimääritelmät ovat joko tosia tai epätosia väitteitä joiden totuus on osoitettava. Nominaalimääritelmät taas voivat olla vain tarkoituksenmukaisia tai epätarkoituksenmukaisia. (Klassiker der Philosophie, I 326) (s. 75-77)
Nominaalimääritelmät ovat lyhennettyjä puhetapoja joiden määrittelemisen vapaus on lähes rajatonta kunhan niiden merkitys ilmaistaan selvästi tai sanan ollessa monimerkityksinen, varotaan sekoittamasta asioita toisiinsa. Kaikkea ei kuitenkaan voi määritellä – kuten peruskäsitteitä aika ja oleminen. Jos haluaisi määritellä olemisen, joutuisi käyttämään määrittelyn kohdetta määritelmässä: ”se on”. Riittävää on, että kaikkien ajatus ”kääntyy samalle taholle” jostakin asiasta puhuttaessa. (s. 75-77)
(ii) Todistamisen rajat. Pascalin mielestä edes matematiikan lähtökohdat eivät ole absoluuttisen varmoja ja tosia vaan ne ovat sitä vain meille. Se mikä pätee määritelmiin, pätee todistuksiinkin. Kaikkea ei pystytä määrittelemään eikä myöskään todistamaan. ”Siksi “todistetaan [vain] ne väittämät jotka eivät päde itsestään selvästi” (GM 29). On nimittäin olemassa joitakin asioita, jotka me kyllä tiedämme aivan varmasti mutta joita kukaan ei pysty todistamaan.- -” (s. 77)
”Pascalin mukaan “luonnollisen valon” avulla tiedettyjä asioita ei tiedetä todistuksia esittävän järjen avulla, vaan toisentyyppisen kyvyn avulla, jota hän kutsuu toisaalla sydämeksi (coeur). Hän ei tarkoita sydämellä tunnetta järjen vastakohtana, koska hän sanoo alla olevassa katkelmassa selvästi, että sydämellä on myös kognitiivinen tehtävä, todistumattomien perusperiaatteiden “aistiminen” - -] (s. 77)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti