7 Deduktion rajoitukset & 8 Deduktion arkikäyttö (s. 37-41)
” - - Tässä kaksi muistutusta deduktion rajoista: (1) Vaikka deduktio itse on varmaa, sillä ei (yleensä) todistaa premissien totuutta. (2) Deduktio ei lisää informaatiota: kaiken johtopäätöksen sisältämän informaation pitää sisältyä premisseihin.” (s. 37)
Deduktion avulla ei voi todistaa esimerkiksi Sherlock Holmesin premissejä vaan ne pitäisi osoittaa havaintokokemuksella joka ei ole täysin luotettava tiedon lähde. Lisäksi jos-lause kuvaa kontrafraktuaalista asiaintilaa joka oletuksen mukaan ei vallinnut sekä kahden tapahtuman, A ja B, välistä kausaalisuhdetta jonka havaitseminen edellyttää ”kokemuksia useiden A‐tyypin tapahtumien suhteista B‐tyypin tapahtumiin - -” (s. 37-38)
Deduktiivisen päättelyn avulla voi kuitenkin ”järjestellä omaa (tai kritisoida jonkun toisen) uskomusjärjestelmää siten, että sen elementtien väliset “kätketyt” suhteet tulevat ilmeisiksi. - - se saattaa - - olla erittäin hyödyllistä, koska se saattaa olemassa olevan informaation parempaan järjestykseen – sellaiseen muotoon, että sitä pystyy vaivattomasti käyttämään hyväkseen myös ihmisen kaltainen epätäydellinen tiedon prosessoija.” (s. 38)
”Paradoksaalinen seuraus deduktion luonnetta koskevista pohdiskeluista on se, että mitä enemmän halutaan välttää erehtymisen mahdollisuuttakin, sitä enemmän pitäisi pyrkiä siihen, että päättelyssä informaatio ei lisääntyisi lainkaan.” - - Induktiivinen päättely eroaa deduktiivisesta juuri siinä, että induktiolla voidaan saada uutta informaatiota. Konemetaforana induktio on kone joka ei läheskään aina toimi, mutta toimiessaan se on tehokas – ”tuottaa” enemmän informaatiota kuin ”kuluttaa”. Deduktiokone taas toimii sataprosenttisen luotettavasti, mutta tuottaa parhaimmillaankin vain yhtä paljon energiaa kuin siihen on syötetty.(s. 39)
”Peter F. Strawson, 1900‐luvun puolivälin englantilaisen tavallisen kielen filosofian johtohahmo, on
kirjassaan Introduction to Logical Theory (1952) esittänyt - - esimerkkejä deduktion käytöstä arkielämässä - -” (s. 39)
[Tiivistän ne tähän.]
Teemme deduktiivisia päätelmiä kun harrastamme puhdasta matematiikkaa, argumentoimme filosofisesti, teemme laskutoimituksia arjessa, käännämme lauseen toiseksi, teemme tiivistelmän tai yritämme osoittaa vastustajamme joutuneen argumentaatiossaan ristiriitaan. (ILT 233) Sajama lisää listaan vielä systematisoinnin ja tulkitsemisen. (s. 39)
”Kääntäminen - - Hyvässä käännöksessä lähtötekstin sisältämä informaatio siirtyy sataprosenttisesti kohdetekstiin – (Tämä ei tietysti pidä paikkaansa, koska käännöksen hyvyyttä ei mitata pelkällä informaation siirtymisen kriteerillä.)” (s. 39)
Tiivistelmä”ei saa sisältää mitään, mitä ei olisi jo sanottu lähtötekstissä” ja siihen ”siirtyy vain lähtötekstin olennainen informaatio.” (s. 39-40)
”Systematisointi. ”on hajanaisen ja redundantin - - informaation pakkaamista selviin ja helposti käsiteltäviin paketteihin. [ja] siten hyvin lähellä tiivistelmän tekoa.” Systematisointityötä tekevät niin teologit, lainopillista tutkimusta tekevät oikeustieteilijät, kielitieteilijät, filosofitkin kuin muutkin tutkijat, kaikki omista lähtökohdistaan käsin. Tekstien tutkimisessa ja tulkinnassa ei tehdä kokeita tai havainnoida tutkimuskohdetta. Siinä kaivetaan esille hajanaisista lähteistä tutkittua aluetta ”ohjaavat periaatteet ja säännöt ja järjestää ne sitten johdonmukaiseksi järjestelmäksi”, pyrkimyksenä saada selville mitä tekstissä sanotaan. (s. 40-41)
Tulkitseminen ”Kuten Wittgenstein (suurin piirtein) sanoi, tulkinta on merkkijonon korvaamista toisella. Tähän voisi lisätä, että jos tulkinta on hyvä, korvaava merkkijono (tulkinta) sisältää sen informaation, joka löytyy korvatusta merkkijonosta (tulkittavasta tekstistä).” (s. 41)
(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti