Luin René Descartesin Teokset I joka sisältää Descartesin varhaistuotannon - Yksityisiä ajatelmia, Järjen käyttöohjeet, Metodin esitys, Optiikka sekä Kirjeitä 1619-1640. Kirjan suomennostyöryhmään ovat kuuluneet Tuomo Aho, Lilli Alanen, Sami Jansson, Timo Kaitaro, Martina Reuter ja Mikko Yrjönsuuri.
Tein Järjen käyttöohjeet-osiosta tiivistelmän joka seuraavaksi. Omat kommenttini ovat hakasulkeissa.
Järjen käyttöohjeet
Sääntö I
”Opintojen päämääränä tulee olla järjen ohjaaminen siten, että se tuottaa vankkoja ja tosia arvostelmia kaikesta, mikä tarjoutuu tutkittavaksi.” (s. 41)
Kaikki tieteet ovat lujasti sidoksissa toisiinsa eikä jokaista tieteenalaa tule tutkia erikseen. Sen sijaan tulee miettiä, millainen on hyvä ajattelutapa tai universaalinen viisaus joka auttaa totuuden etsimisessä kaikilla aloilla. (s. 35-38)
Sääntö II
”Vain sellaisten aiheiden parissa kannattaa työskennellä, joiden varmaan ja epäilyksettömään tietämiseen järki riittää.” (s. 43)
”Kaikki tiede on varmaa ja ilmeistä tietämystä.” Aritmetiikka ja geometria ovat puhtaita epävarmuutta aiheuttavista vioista yksinkertaisen ja puhtaan tutkimuskohteen takia. Muitakin aloja kannattaa opiskella, mutta vain mikäli niissä on mahdollista saavuttaa varmaa tietoa.
Tiedon hankinnan tapoja on kaksi, kokemus ja deduktio. Kokemukset ovat usein valheellisia mutta deduktiota ei järkevä ymmärrys voi suorittaa väärin. Jos erehdyksiä tapahtuu, ne eivät johdu huonosta päättelystä vaan päättelyn perusteista jotka erehtyessä ovat puutteellisesti ymmärrettyjä havaintoja tai perusteettomasti muodostettuja arvostelmia. Helppojen asioiden ymmärtämistä ei pidä laiminlyödä tutkiakseen vaikeita ja päätyäkseen huomaamaan että on epäonnistunut. (s. 43-45)
Sääntö III
”Mitään aihetta tutkittaessa ei huomiota kannata kiinnittää siihen, mitä mieltä toiset ovat, eikä siihen, mitä itse arvelemme. Sen sijaan kannattaa etsiä sitä, minkä voimme selvällä ja ilmeisellä intuitiolla nähdä tai deduktiolla varmasti päätellä. Muulla tavoin emme saa tieteellistä tietoa.” (s. 46)
Antiikin kirjailijoiden teoksia on hyvä lukea niiden sisältämän valtavan työmäärän takia, mutta järkemme on sovelluttava itsenäiseen ongelmanratkaisuun. Muuten olemme vain oppineet historiaa, emme harjoittamaan tiedettä. Tieteen harjoittamiseen kuuluu olennaisesti varma metodi jolla selvitämme asioita, sillä erilaisille väittämille on aina joku esittänyt vastaväitteen.
Intuitio ja deduktio ovat erittäin varmoja reittejä tietoon. Intuitiolla tarkoitetaan ”puhtaan ja keskittyneen mielen saavuttamaa vaivatonta ja tarkkaa käsitystä, joka ei jätä - - epäilyksen sijaa siihen, minkä ymmärrämme.” Intuitiossa nykyhetki on ilmeinen ja sillä tunnemme ensimmäiset periaatteet. Deduktio lainaa varmuuttaan muistilta ja sillä voimme johtaa ensimmäisistä periaatteista pitkän ketjun lailla seuraavat johtopäätökset. (s. 46-49)
[Tästä ketjusta minulle tuli mieleen Wittgensteinin perheyhtäläisyys-käsite.]
Sääntö IV
”Totuuden tutkimukseen tarvitaan välttämättä metodi.” (s. 49)
Descartesia oli matematiikan opiskelussa häirinnyt se, että kerrottiin tuloksia mutta ei sitä, miten niihin oli päädytty, ts. opetettiin taidon aikaansaannoksia mutta ei itse taitoa. Tämän pohjalta Descartes päätyi ajattelemaan, että on oltava jokin yleistiede, joka selittää kaiken, mitä järjestyksestä ja mitasta voidaan tutkia lisäämättä mitään erityisaineistoa. Tarvitsemme universaalin tieteen metodin ja erityisesti matemaattista tiedettä koska siinä kaikki on varmaa.
”Metodilla tarkoitan varmoja ja helppoja sääntöjä, joita tarkasti noudattamalla voi kuka tahansa saavuttaa aidon tietämyksen kaikessa, mihin hänellä vain on edellytyksiä, sekä kasvattaa pikku hiljaa tietojaan haaskaamatta henkisiä ponnistelujaan ja olematta koskaan mitään epätotta todeksi.” (s. 50)
Tämä metodi on täydellinen, jos sillä voi selittää oikein, miten mielen intuitiota tulee käyttää ja miten deduktiot tulee tehdä – ne ainoat tavat saavuttaa oikeaa ja varmaa tietoa.
Ihminen lakkaamatta kiirehtii tutkimaan monimutkaisia kysymyksiä ennen kuin on ratkaissut yksinkertaisempia. Descartes tekee tässä toisin ja on päättänyt aloittaa helpoimmista ja yksinkertaisimmista asioista ja pitäytyä niissä kunnes ne on ratkaistu. (s. 49-54)
Sääntö V – määrittelee ja selittää järjestystä
”Koko metodi perustuu siihen, että asetamme järjestykseen ne asiat, joihin meidän kannattaa terävimmin keskittyä saadaksemme jonkin totuuden selville. Ja metodin täsmällinen noudattaminen on monimutkaisten ja hämärien väittämien palauttamista ensin vaihe vaiheelta yksinkertaisemmiksi. Sitten käsitämme kaikki yksinkertaisimmat väittämät aluksi intuitiolla ja koetamme samojen vaiheiden kautta nousta tietämykseen, joka kattaa ne kaikki.” (s. 54)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti