Perusasiat - argumentaation käsite & perusmalli

I PERUSASIAT
1 Argumentaation käsite & 2 Perusmalli (s. 2-4)

Argumentaation määritelmän voi tiivistää seuraavasti.

1) Argumentaatio on mahdollista vain yhteistä taustaa vasten. Yksi argumentin arvioinnin ulottuvuus onkin sen vaikuttavuus ja soveltuvuus kohdeyleisölle.

2) Argumentaatio on jonkin käsityksen kielellistä perustelemista: ”pelkästään omassa päässä tapahtuva perustelu on argumentti vain potentiaalisesti” (s. 2). [Mietin tässä yhteydessä sitä, että jos ihmisen oman pään sisällä tapahtuva perustelu välittyy ihmisen ei-kielelliseen toimintaan, voidaanko tätä toimintaa pitää argumentaationa?]

3) Argumentaatio rakentaa yhteyden kahden tyyppisten kielellisten olioiden välille: lähtökohta eli premissit/peruste ja johtopäätös eli perusteltava asia. Näiden välinen suhde voi olla voimakkuudeltaan monenlainen.

4) Argumentaatio on vallan käytön muoto - valta on sitä että saa toiset ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla ja tätä argumentaatio tavoittelee. ”…argumentointi on onnistuessaan paljon väkivallan käyttöä tai sillä uhkaamista tehokkaampi keino saada muut tekemään yhteistyötä asetettujen päämäärien hyväksi, sillä kun ihmiset omaksuvat jonkin tavoitteen omakseen vapaaehtoisesti ja ymmärryksellä, he tavoittelevat sitä kestävämmin ja tehokkaammin kuin ulkoapäin annetuksi koettua päämäärää.” (s. 3)

[Edellinen oli mielestäni niin hieno lause että halusin kopioida sen tähän.]

5) Argumentaatio on käsitysten ja tavoitteiden muodostamisen prosessi. Se ”voidaan ymmärtää yhteispeliksi, jonka tarkoituksena on löytää monien esitettyjen käsitysten joukosta parhaat ja toimivimmat ideat - -” (s. 3) [Voidaanko tästä näkökulmasta psykologin työtä pitää argumentaationa?]


”Kaikille argumentaation muodoille on yhteistä se, että ne ovat seuraavan kaavan mukaisia:

PREMISSIT ‐‐‐| PÄÄTTELYSÄÄNNÖT |‐‐‐> JOHTOPÄÄTÖKSET

Eri argumentaatiomuodoissa näistä kolmesta käytetään erilaisia nimityksiä ja premissien ja johtopäätösten välisen ketjun voimakkuus on erilainen. (s.3) [Sajama oli kuvannut useita erilaisia havainnollisia ja kiinnostavia esimerkkejä. Otan niistä tähän empiirisen tieteen.]

HAVAINNOT ‐‐‐| METODISÄÄNNÖT |‐‐‐> TEORIAT

[Olisivatko nämä nimitykset samat empiirisessä ja teoreettisessa psykologiassa? Luin Mika Kiikerin ja Petri Ylikosken kirjasta ”Tiede tutkimuskohteena. Filosofinen johdatus tieteentutkimukseen”. sellaisen ajatuksen, että teoriat eivät kuvaa yksittäisiä havaintoja vaan ilmiöitä.

Jos tutkimusaineistona on joukko ihmisiä joista on tehty havaintoja metodisääntöjä hyödyntäen, ihmisten antama tutkimusaineisto on näin jo kertaalleen tulkittua. Kun tästä kertaalleen tulkitusta aineistosta muodostetaan teoria tai muokataan jo valmiina olevaa teoriaa, se ei kuvaa ketään yksittäistä ihmistä sellaisenaan.

Samalla mietin tapaustutkimusta. Vaikka tutkittaisiin vain yhtä yksilöä, silloinkin se yleensä tehdään ainakin osaksi oman tieteenalan metodisääntöjä soveltaen. Tutkimuksen johtopäätösten ei voi silloinkaan sanoa suoraan kuvaavan tätä yksilöä, koska tiedonhankinta on ollut valikoivaa.

Ihminen voi ilmentää jotakin ilmiötä jota teoria kuvaa, mutta hän tekee sen omalla yksilöllisellä tavallaan. Teoria voi toimia havainnoinnin apuvälineenä tavalla joka kuitenkin näyttää ihmisen ilmenemisestä vain joitakin aspekteja. Tämän voisi rinnastaa Juha Himankan kirjassa ”Se ei sittenkään pyöri – johdatus mannermaiseen filosofiaan” selitettyyn kappaleen ilmenemiseen yksi aspekti kerrallaan.]

(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)