Perusasiat - Toulminin malli & Gricen keskustelusäännöt

6 Toulminin malli & 7 Gricen keskustelusäännöt (s. 8-12)

Stephen Toulminin mukaan ”…kaikenlainen argumentaatio noudattaa seuraavaa yksinkertaista mallia:

D ----------> C
|
W
|
B

D = data, peruste
C = claim, conclusion, väite
W = warrant, tae
B = backing, tuki
Q = varaukset (qualifications, tulevat D:n ja C:n väliin)
R = vastaväitteiden kumoaminen ennakkoon (rebuttals)” (s. 8-9)

[Sajaman antamien esimerkkien perusteella minusta näytti siltä, että Toulminin malli voi kuvata sekä deduktiivista että induktiivista päättelyä riippuen siitä, mitä W:n ja B:n tilalle sijoitetaan.]

”Kaikkien tekijöiden ei tarvitse olla mukana argumentissa. - - Tekijöiden järjestykselläkään ei ole merkitystä. - - Väitteen tekijän pitää pystyä esittämään, mitä perusteita hänellä on väitteelleen ja mitä takeita hänellä on sille, että hänen perustelunsa on relevantti hänen tekemänsä väitteen kannalta — ainakin muissa kuin varauksen pois sulkemissa tapauksissa.” (s. 9-10)

[Mielestäni Toulminin malli sopii mainiosti keskustelun perusjäsennysvälineeksi ja sellaisenaan hyvin myös psykologin työvälinepakkiin.]

Sajaman mukaan yksi ongelma Toulminin mallin soveltamisessa on se, että ”kaikkea argumenttiin kuuluvaa ei sanota ääneen tai kirjoiteta paperille”.(s. 11) Sajama valaisee tätä mainiolla esimerkillä.

”Sherlock Holmesin ihailija koettelisi ankarasti kuulijansa huumorintajua, jos esittäisi seuraavan monologin.”Yöllä on satanut, koska tie on märkä. Tie ei olisi märkä, ellei yöllä olisi satanut, (1) ellei Destian auto ole käynyt kastelemassa tietä tai (2) ellei ole ollut aivan poikkeuksellisen vahva aamukaste tai (3) ellei viereinen puro ole yöllä tulvinut tielle tai (4) ellei tietä ole kastellut joku, joka haluaa jostain syystä meidän uskovan, että yöllä satoi.” (s. 11)

Tulkitsijan on aina päästävä tekstin pintakerroksen alle, joka peittää argumentin. (s. 11) Sajama kuvaa kielifilosofi Paul Gricen esittämän joukon sääntöjä, jotka perustuvat yhteistoimintaperiaatteeseen ja jotka ohjaavat tietoisesti tai tiedostamatta keskustelukäytäntöämme.(s. 11)

”Yhteistoimintaperiaate konkretisoituu neljäksi säännöksi:
Määrän sääntö: anna informaatiota sopiva määrä, ei liian vähän eikä paljon.
Laadun sääntö: anna vain totta informaatiota.
Relevanssin sääntö: anna vain asiaankuuluvaa informaatiota.
Tavan sääntö: anna vain selvää informaatiota.”

”Sääntöjen selventämiseksi on hyödyllistä etsiä tapauksia, joissa niitä rikotaan, koska usein säännön rajoista ja sisällöstä pääsee parhaiten selville “rikkomistestin” avulla.”

[”Rikkomistesti” on hyvä väline myös omien keskustelukäytäntöjen analysoimiseen. Gricen säännöt on helppo lukea ja ymmärtää, mutta vaikeita toteuttaa käytännössä. Mikä on sopiva määrä relevanttia tietoa? Se riippunee kontekstista. Tätä sääntöä olen rikkonut tekstieni pituudella. Tiivistäminen on paljon harjoitusta vaativa taito. Laadun sääntö on myös vaikea siitä näkökulmasta että suurin osa ihmisten tiedosta lienee induktiiviseen päättelyyn perustuvaa ja voi osoittautua epätodeksi.

Tavan säännön ongelmaan olen törmännyt mm. siinä, että mitä pidempään opiskelen, sitä enemmän puheeseeni ja tekstiini tulee oman alan ammattislangia. On oma haasteensa sisäistää termejä ja samaan aikaan pitäytyä ns. selvässä suomen kielessä –varsinkin kun pidän termeistä ja teorioista, näistä aikuisen legopalikoista.]


(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)