René Descartes: Järjen käyttöohjeet, säännöt XI - XII

Sääntö XI
”Kun olemme tarkastelleet yksinkertaisia väittämiä intuitiolla ja päättelemme niistä jotakin, on hyödyllistä käydä ne läpi jatkuvalla ja yhtenäisellä ajatuksen liikkeellä sekä kiinnittää huomio niiden keskinäisiin suhteisiin ja koettaa yhtä aikaa saada tarkka käsitys useista, mikäli se suinkin on mahdollista. Tällä tavoin tietämisemme muuttuu paljon varmemmaksi ja järkemme toimintakyky kasvaa huippuunsa.” (s. 73)

Mielen intuitio vaatii kahta asiaa: väittämä on ymmärrettävä selkeästi, tarkasti ja kerralla. Kolmannen säännön mukaan deduktioon kuuluu ajatuksen liike. Seitsemännessä luvussa deduktio näyttää olevan liikkeen määränpää. Deduktio nähdään intuitiolla vain kun se on yksinkertainen ja selkeä, mutta ei silloin kun se on mutkikas ja vaikeaselkoinen. Jälkimmäinen tapaus on luettelointia eli induktiota koska varmuus ei tule kerralla vaan riippuu muistista.

Muisti on horjuva ja heikko, joten sitä pitää tehostaa jatkuvalla mielen liikkeellä. Yksinkertaisten väittämien keskinäistä riippuvuutta tarkastellessamme opimme nopean tavan erottaa, mikä on enemmän ja mikä vähemmän riippuvaista ja mitkä ovat ne välivaiheet, joiden kautta se palautetaan riippumattomaan. Totuuden etsimisen tärkein apukeino on tajuta aina uutta kysymystä tarkastellessaan heti, mikä siinä synnyttää vaikeuden ja mikä olisi yksinkertaisin tapa ratkaista se. (s. 73-75)

Sääntö XII

”Lopuksi on käytettävä kaikkea, mistä on apua ymmärrykselle, kuvittelukyvylle, aisteille sekä muistille, jotta ensiksikin näkisimme yksinkertaiset väittämät tarkasti ja jotta toisaalta asianmukaisesti yhdistäisimme jo tuntemamme seikat tutkittavana oleviin niin, että että nämäkin tunnettaisiin, sekä myös jotta keksisimme, mitä seikkoja on verrattava keskenään niin, ettei mikään inhimillinen voimavara jää käyttämättä.” (s. 76)

Tietämistä tutkittaessa on tarpeen ottaa huomioon ainoastaan kaksi tekijää: meidät jotka tiedämme ja asiat, jotka tiedetään. Tässä voidaan käyttää neljää kykyä, jotka ovat ymmärrys, kuvittelu, aistit ja muisti. Tiedettävien asioiden suhteen riittää että otamme selvää siitä, mikä ilmenee itsekseen, millä tavoin jokin asia voidaan tuntea toisen perusteella ja siitä, mitä asioita voidaan johtaa mistäkin.

Aistit ja muodot

Suuntaamme kaikki aistit, sikäli kun ne ovat ruumiinosia, aktiolla, paikallisella liikkeellä. Ne ottavat vastaan tietoa passiolla kuin vaha joka ottaa kuvan sinettileimasimesta. Mikään ei tule aistien alaiseksi yhtä helposti kuin muoto. Erilaisten muotojen määrä riittää selittämään aistihavaintojen keskinäiset erot. Kun kohde liikuttaa ulkoista aistia, kohteen muoto kulkeutuu keskusaistiin ilman minkään reaalisen olion siirtymistä.

Keskusaisti toimii myös sinetin tapaan muodostaessaan fantasiaan eli kuvittelukykyyn ne samat muodot tai ideat, jotka saapuvat aisteista puhtaina ja aineettomina. Fantasia on ruumiinosa joka sijaitsee aivoissa ja niin laaja, että erilaisia muotoja voi painua sen muotoihin. Tätä kutsutaan muistiksi. Liikuttava kyky eli hermot saavat alkunsa aivoista joissa fantasia on. Fantasia voi liikuttaa hermoja.

Kyky jonka avulla käsitämme asioita, on puhtaasti henkinen ja ruumiista erillinen. Kun se kuvittelukyvyn kanssa yhdistyy keskusaistiin, se on sama kyky jonka sanotaan tuntevan, näkevän jne. Jos se muodostaa uusia muotoja, sen sanotaan kuvittelevan tai keksivän. Jos se toimii yksinään, sen sanotaan ymmärtävän. Kuvittelukyvystä ja aisteista ei ole ymmärrykselle apua, mikäli se käsittelee asioita joissa ei ole mitään ruumiillista.

Tiedettävät asiat

Yksinkertaisten asioiden käsitteet tulee erottaa sellaisista, jotka ovat niiden yhdistelmiä. Tietämykseemme suhteutettuna on yksittäisiä asioita tarkasteltava eri tavoin kuin jos puhuisimme niistä niin kuin ne olisivat todella olemassa. Yksinkertaiset asiat ovat joko puhtaan älyllisiä, materiaalisia tai molempia ja niitä ovat muoto, ulottuvaisuus, liike jne. sekä myös privaatiot ja negaatiot. Puhtaan älylliset asiat ymmärrys tuntee luontaisella järjen valolla ilman ruumiillisten mielikuvien apua.

Puhtaan materiaalisia ovat asiat, jotka käsitetään ainoastaan kappaleissa, kuten muoto, ulottuvaisuus, liike yms. Yhteisiksi sanotaan sellaisia, jotka liitetään sekä materiaaliseen että henkiseen, kuten olemassaolo, ykseys, kesto yms. Yhteiset käsitykset voidaan saavuttaa joko puhtaalla ymmärryksellä tai tarkastelemalla materiaalisten olioiden mielikuvia intuitiolla.

Kaikki yksinkertaiset luonnot tunnetaan sellaisinaan eikä niissä ole epätotuutta. Yksinkertaisten asioiden välinen yhteys on joko välttämätön tai satunnainen. Yhteys on välttämätön, kun yhden käsite sisältää toisen jollakin epämääräisellä tavalla. Muotoa ei voi käsittää ilman ulottuvaisuutta, liikettä ilman kestoa jne. Useimmat välttämättömät väittämät ovat käännettyinä satunnaisia. Esim. siitä että olen olemassa, voidaan päätellä että Jumala on olemassa mutta ei päinvastoin.

Emme koskaan ymmärrä mitään muuta kuin yksinkertaiset luonnot tai niiden yhdistelmät. Käsitämme yhdistelmät joko kokemalla ne tai yhdistelemällä niitä. Kokemusta saamme kaikesta minkä havaitsemme aistein, kuulemme toisilta tai ymmärrämme itsestämme. Kokemus ei voi johtaa ymmärrystä harhaan, mikäli se katselee kohdettaan tarkalla intuitiolla, sellaisena kuin kohde ilmenee ymmärryksessä itsessään tai mielikuvassa.

Ymmärryksen ei pidä arvella että kuvittelu viittaisi aistimuksessa kohteisiin luontevasti, että aistit välittäisivät olioiden todellista muotoa, tai että ulkomaailman oliot aina olisivat sellaisia kuin miltä ne vaikuttavat. Voimme erehtyä vain silloin, kun itse jollakin tavalla yhdistelemme asiat, joihin uskomme.

Yhdistelmä voi syntyä kolmella tavalla: mielijohteen, oletuksen tai induktion tuloksena. Yhdistetty arvostelma ei petä, kunhan emme väitä sitä todeksi vaan ainoastaan todennäköiseksi. Jäljelle jää vain deduktio jolla pystymme yhdistelemään asioita niin, että voimme olla varmoja totuudesta.

Tästä kaikesta voidaan päätellä, että ilmeinen intuitio ja välttämätön deduktio ovat ainoat tiet varmaan totuuden tuntemiseen. Yksinkertaiset asiat kannattaa erotella toisistaan ja kohdistaa järki aina kuhunkin asiaan erikseen sen sijaan että puhuisi yhdistelmistä. Kaikki inhimillinen tieto perustuu siihen, että näemme tarkasti, millä tavalla yksinkertaiset luonnot muodostavat muita asioita yhdistelminä. Vain seuraavia asioita voidaan johtaa deduktiolla: asia sanoista, syy seurauksesta, seuraus syystä, samanlainen samanlaisesta ja osat tai kokonaisuus muista osista.

Kaikki mistä voidaan saada tietoa, on jaettu yksinkertaisiin väittämiin ja kysymyksiin, joista kysymykset voi jakaa niihin jotka ymmärretään täydellisesti ja niihin jotka ymmärretään epätäydellisesti. 12 ensimmäistä ohjetta käsittelevät yksinkertaisia väittämiä, 12 seuraavaa täydellisesti ymmärrettäviä kysymyksiä (s. 76-88)