5 Quinen holistinen merkitysteoria s. 98-101
”Filosofi Willard van Orman Quine on perinteisen merkitysteorian vastustaja. ”Hänen merkitysteoriansa juuret ovat hänen tieteenfilosofiassaan. Quinen mukaan tiede on paras ja luotettavin hallussamme oleva tiedonhankintaväline. Silti tiede ei ole erehtymätön, koska mikä tahansa tieteellinen totuus voi osoittautua tulevan kokemuksen perusteella epätotuudeksi. Silloin se täytyy korvata uudella tiedolla. Quine vertaa tietoa ja tiedettä verkkoon, jossa kaikki uskomukset ovat suoraan tai epäsuorasti yhteydessä kaikkiin muihin uskomuksiin ja jossa koko verkko lepää viime kädessä kokemuksen varassa.” (s. 98-99)
”Kun uusi kokemus on peruuttamattomasti ristiriidassa aikaisemman tiedon kanssa, on pakko tehdä muutoksia koko verkossa: Konflikti kokemuksen kanssa reuna‐alueilla käynnistää uudelleenjärjestelyjä kentän sisäosissa. Joidenkin väitelauseidemme totuusarvot on muutettava. Väitelauseiden välisten loogisten yhteyksien vuoksi joidenkin väitelauseiden uudelleenarvottaminen johtaa toisten uudelleenarvottamiseen ... (AKM 150)” (s. 99)
Kaikki tietomme ja uskomuksemme ovat saman verkon osia. Ei ole olemassa mitään superperiaatteita jotka olisivat verkon yläpuolella ja ”pätisivät kaikissa mahdollisissa erilaisissa tietoverkoissa ja uskomusjärjestelmissä.” (s. 99) Kaikki uskomukset eivät kuitenkaan ole samanarvoisia. Logiikan periaatteet sijaitsevat kentän keskustassa, yksittäiset havaintouskomukset kentän reunoilla. Tietojen ja uskomusten kokonaisuus ”on ihmisen tekemä kudelma, joka koskettaa kokemusta vain reunoillaan”. (Raatikainen: Ajattelu, kieli, merkitys, 150)” (s. 99)
Merkitysten kenttä on kokemuksen alideterminoima – monet erilaiset teoriat ja tulkinnat ovat yhteensopivia havaintolauseiden kanssa. Tästä syystä myös muutos kenttään voidaan tehdä monella eri tavalla. Quine on ”samaa mieltä Wittgensteinin kanssa siitä, että sanan merkitys on sen käyttö. Käyttötavan “yläpuolella” ei ole mitään – ei platonisia ideoita, ei auktoritatiivisia sanakirjoja eikä muutakaan, mikä määräisi tarkasti sanan “oikean” merkityksen. (99-100)
Quinen lähtökohta ”on behavioristinen: koska emme voi havaita platonisia merkityksiä, myös merkitysteorian pitää puhua havaittavissa olevista asioista, kuten käyttäytymisestä, eikä oletetuista merkityksistä. Quine sanoo: “Kieli on sosiaalinen taito. … Siksi kielellisiä merkityksiä voidaan vertailla vain sen perusteella, millaisia taipumuksia ihmisillä on vastata sosiaalisesti havaittavissa oleviin ärsykkeisiin.” (Word and Object, ix) Platonilais‐fregeläisten merkitysten – ajan ja avaruuden ulkopuolella olevien abstraktien olioiden – olettaminen on sekä turhaa että vahingollista.” (s. 100)
”Quinen kritiikin kohteina ovat kokonaisten lauseiden merkitykset, joita on tapana kutsua propositioiksi. - - Quine - - hyväksyy sen, että lauseilla on merkitys (meaning) tai että ne ovat merkityksellisiä (meaningful). - - Mutta hän ei voi hyväksyä perinteistä selitystä samamerkityksisyydelle eli “synonymialle”, nimittäin ajatusta, että lauseilla A ja B on sama merkitys, koska ne ilmaisevat saman proposition - - koska - - propositioita ei ole olemassa.”(s. 100)
”Siksi väitteestä “Lauseella X on merkitys” ei voi päätellä väitettä “On olemassa Y siten, että Y on X:n merkitys”. Toisin sanoen: vaikka on olemassa merkityksellisiä lauseita, ei ole olemassa noista lauseista irrallaan olevia merkityksiä. Lauseen merkityksen ilmaiseminen ja välittäminen toiselle [on sitä että] tuotetaan toinen, alkuperäisen lauseen kanssa samaa merkitsevä lause – joko samalla tai jollakin toisella kielellä.” (s. 100-101)
”On mahdotonta ratkaista objektiivisesti, ilmaisevatko kaksi lausetta yhden proposition vai kaksi eri propositiota. - - Edes paperille kirjoitettujen lauseiden synonyymisyydestä ei voi päästä täydelliseen varmuuteen. Synonyymisyys on aina epämääräinen enemmän‐tai‐vähemmän‐asia eikä selvä ja tarkka joko‐tai‐asia. Näin ollen propositioiden olettamiselle ei Quinen mukaan ole olemassa mitään empiiristä perustetta. - - Loppujen lopuksi perinteisten filosofien kiistat propositioiden identtisyydestä palautuvat käytännössä kiistoiksi lauseiden synonyymisyydestä…” (s. 101)
”Perinteisen määritelmän taustalla olevan "semanttisen fundamentalismin" hylkäämisestä ei seuraa rannaton relativismi, jonka vallitessa sanat voisivat merkitä mitä tahansa. Sanoilla on edelleen ne merkitykset, joita sanakirja sanoo niillä olevan – ja lisäksi muutamia muita, jotka eivät ole vielä sedimentoituneet sinne. Mutta sanakirjat eivät kuvaakaan platonisen taivaan ikuista rakennetta vaan ihmisten historiallisesti (ja hitaasti) muuttuvaa kielenkäyttöä.” (s. 101)
[Tässä yhteydessä mieleeni tuli, että sanoilla on kuitenkin eroa niiden pysyvyyden suhteen. Sanat ovat sidoksissa ihmisen elinympäristöön jossa on eri tavalla pysyviä elementtejä. Esimerkiksi kaikki ihmiset jotka ovat olleet ja ovat tällä hetkellä olemassa, elävät planeetalla nimeltä Maa ja jäsentävät kokemustansa sen mukaan. Sanat ovat myös sidoksissa ihmisyyteen, jossa on joitakin pysyviä elementtejä kuten syntymä ja kuolema. Kaikki inhimilliset ilmiöt eivät ole yhtä pysyviä eivätkä myös niitä kuvaavat sanat.]
(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti