5 Klassisen merkitysteorian kritiikki: Wittgenstein (s. 92-98)
Wittgenstein ”vertaa kielen eri tehtäviä veturin ohjaamossa olevien vipujen erilaisiin toimintoihin:
Se on kuin katsoisi veturin ohjaamoon. Näemme vipuja, jotka näyttävät enemmän tai vähemmän samanlaisilta. (Tietenkin, koska niitä kaikkia käytetään kädellä.) Mutta yksi on kampi, jota voidaan liikuttaa jatkuvasti (se säätelee venttiilin aukkoa); toinen on katkaisija, joka voi olla vain kahdessa asennossa: päällä tai pois; kolmas on jarrukahva: mitä kovemmin sitä vetää, sitä enemmän se jarruttaa; neljäs on pumpun kädensija: se toimii vain niin kauan kuin sitä liikutellaan edestakaisin.
(Filosofisia tutkimuksia § 12)” (s. 92-93)
”Sama pitää paikkansa myös kielen lauseista ja sanoista: ensi silmäyksellä ne näyttävät samanlaisilta, mutta tarkemmin katsottuna niiden tehtävät osoittautuvat hyvin erilaisiksi. Pienillä muutoksilla esimerkiksi väitelauseesta tulee käsky tai kysymys.” - - Kielen ainoa tehtävä ei ole tosiasioiden kuvaaminen, joka on vain yksi kielipeli muiden kielipelien joukossa. Kielipelejä on olemassa lukematon määrä; uusia keksitään ja vanhoja unohtuu pois koko ajan. Kielipeli on jokin yksinkertainen tapa käyttää kieltä jossakin tietyssä tilanteessa.” (s. 93)
”(1) Substantiivioletus. Kaikki sanat eivät ole esineiden tai olioiden nimiä. - - Eivät edes kaikki nimiltä (substantiiveilta) näyttävät sanat ole nimiä. Wittgensteinin merkitysteorian keskeinen ajatus on, että voidaksemme ymmärtää sanan merkityksen, meidän on opittava sen käyttö.” Tästä syystä esimerkkitapausten tutkiminen on paras keino päästä selville sanojen merkityksistä. Ihmisellä ei ole kykyä nähdä älyllisellä intuitiolla sanojen ”oikeita” ja ”tosia” merkityksiä. - - Ihminen ui koko ikänsä tässä väliaineen rannattomassa meressä pääsemättä koskaan kovalle maalle.” (s. 94-95)
[Tekstissä oli mainittu esimerkkinä sana ”kiitos” sanasta, joka ei ole olion nimi. Tästä tuli mieleeni Juha Himankan kirjassaan ”Se ei sittenkään pyöri – johdatus mannermaiseen filosofiaan” esittämä ajatus, jonka mukaan (hyvin vapaasti referoiden) sana ”kiitos” voi olla tyhjästi tarkoitettu jos se sanotaan vaikkapa ohimennen kaupan kassalla. Eri asia on, jos se sanotaan vaikkapa ystävälle joka on pelastanut pahasta pulasta. Mitä tulee kieleen rannattomana merenä, mieleeni tulee Alf Rehnin kirjassaan ”Vaaralliset ideat” esittämä metafora kultakalan vedestä. ]
”(2) Merkitys ja tarkoite. On luontevaa ajatella, että ihminen oppii sanojen merkitykset oppiessaan tuntemaan sen olion, johon sana viittaa; - - Tämä on kuitenkin Wittgensteinin mielestä virheellinen käsitys. Sanan merkityksen tietäminen ei ole tuttuutta sen tarkoitteen kanssa. Kuten edellä näimme, kaikki sanat eivät ole substantiiveja. Eikä edes erisnimen merkitys ole se olio, johon erisnimi viittaa. Wittgenstein varoittaa sotkemasta nimen kantajaa ja nimen merkitystä - -” (s. 95)
”On tietysti totta, että sanan merkitys joskus opitaan ostensiivisen määritelmän avulla eli osoittamalla ihmiselle olio, johon sana soveltuu (viittaa). - - ostension (osoittamisen) voi aina tulkita monella eri tavalla. Siksi on välttämätöntä, että ihminen, jolle sanan merkitystä opetetaan, tietää jo etukäteen, mikä opetettavan sanan rooli on kyseisessä kielessä. - - vähintäänkin sanan merkitys ja tehtävä on opetettava samanaikaisesti.” (s. 95)
” - -ajattelun universaalikieltä ei Wittgensteinin mukaan voi olla olemassa. Wittgensteinin kuuluisa perheyhtäläisyyden käsite liittyy hänen merkitysoppiinsa. Itse asiassa tämä käsite voidaan nähdä vaihtoehdoksi perinteisen semantiikan merkitys‐käsitteelle - - Sokrateen ja Platonin filosofiset menetelmät perustuvat kokonaan oletukselle, että joka sanalla on jokin valmis merkitys, joka odottaa määrittelijäänsä. Wittgensteinin mukaan tämä käsitys on perin juurin väärä. Me kutsumme usein samalla sanalla olioita, joilla ei ole juuri mitään yhteisiä ominaisuuksia.” (s. 96)
”Wittgensteinin merkitysteorian keskeisen ajatuksen voi ilmaista myös säännön seuraamisen käsitteen avulla. Syy tähän on se, että säännön seuraaminen on se yleinen idea tai teoria, jonka erityistapaus Wittgensteinin merkitysteoria on. - - Olennainen piirre säännöissä on se, että ne määräävät, mitkä teot ovat oikeita ja mitkä vääriä. - - Peter Winchin, yhden Wittgensteinin kuuluisimman oppilaan, mukaan juuri säännön seuraaminen on kaikelle inhimilliselle toiminnalle yhteinen piirre. Se mikä erottaa aidon inhimillisen teon pelkästä luonnon tapahtumasta on se, että inhimillisessä toiminnassa seurataan sääntöä, kun taas luonnossa on korkeintaan säännönmukaisuutta.” Winchin mukaan johonkin toimintaan liittyvän säännön olemassaolon tietää siitä, että on olemassa oikea ja väärä tapa suorittaa tuo toiminta. - - Puhujalla on useimmiten sanojen merkityksistä vain hiljaista tekijäntietoa. (s. 97-98)
(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti