6 Merkitysten historiallisuus & 7 Merkitysten kontekstuaalisuus (s. 98-104)
”- - sanoilla ja käsitteillä on historiansa, joka on otettava huomioon niistä puhuttaessa. Englantilainen filosofi D. W. Hamlyn erottaa kirjassaan Sensation and Perception (1961) seuraavat neljä vaihetta minkä tahansa filosofisen käsitteen kehityshistoriassa:
(1) Filosofilla ei ole käsitettä eikä sanaa jollekin ilmiölle.
(2) Filosofilla on käsite, mutta ei sanaa sen ilmaisemiseksi.
(3) Filosofilla on sekä käsite että sen ilmaiseva sana.
(4) Filosofilla on sekä käsite että sana ja lisäksi hän on selvillä käsitteen implikaatiosta (SP 3‐4)” (s. 102)
”Kun olemme itse koonneet käsitteen, ymmärrämme sen läpikotaisin — tai niin hyvin kuin se ihmiselle on mahdollista. Kun tällä tavoin ymmärrämme käsitteemme, ymmärrämme myös, että olisimme voineet koota ne toisella tavalla, toisista osista ja toisessa järjestyksessä. Ymmärrämme myös, etteivät muut välttämättä käytä sanoja väärin, jos he käyttävät niitä meidän analyysimme tai synteesimme vastaisesti.” (s. 102)
[Tässä yhteydessä mietin Husserlin metodia asettautua ajattelemaan itse niitä ajatuskulkuja, joita muut filosofit olivat käyneet läpi. Sanoille voi myös mielestäni antaa uusia merkityksiä ja luoda näin sanoille uutta historiaa.]
”Kontekstuaalisuus liittyy läheisesti merkitysholismiin.” Fregen sanoin: ”sanoilla on merkitys vain lauseyhteydessä.” (s. 103) Luultavasti Frege tarkoitti tässä merkityksellä tarkkaa merkitystä. ”Sanakirja kertoo sanojen merkitykset eli kertoo, miten sanoja käytetään. Mutta yhdellä sanalla voi olla monia eri käyttötapoja. - - Käytännössä sanojen monimerkityksisyyttä ei edes huomata, koska konteksti rajoittaa tehokkaasti mahdollisten merkitysten joukkoa.” (s. 103)
”Tätä voisi kutsua ”konteksti tarkentaa merkityksen” ‐periaatteeksi tai lyhyemmin
Kontekstuaalisuusperiaatteeksi. Jotkut fundamentalistiset raamatuntulkitsijat väittävät, että tämän periaatteen vuoksi jokaisella raamatunlauseella on täsmälleen yksi oikea tulkinta. - - Näkemyksen kannattajilta voisi kysyä, miten on mahdollista, etteivät kaikki periaatteen nimeen vannovat päädy samaan tulkintaan.) Teologi Moisés Silva ilmaisee periaatteen vähemmän radikaalin ja uskottavamman muodon näin: Minkä tahansa kielen useimmilla sanoilla on joukko eri merkityksiä, mutta yleensä konteksti automaattisesti ja tehokkaasti sulkee pois sopimattomat merkitykset niin, että kuulijat ja lukijat eivät edes ajattele niitä. (Kaiser & Silva: Introduction to Biblical Hermeneutics, 2007, s. 59)” (s. 104)
”Kontekstuaalisuuden ideaa voisi yrittää kehittää edelleen jakamalla tulkinnan kohteena olevan kielellisen ilmaisun kontekstit tekstinsisäiseen ja ‐ulkoiseen. Tekstinsisäinen konteksti voidaan jakaa lauseyhteyteen ja tekstiyhteyteen. Lauseyhteys on se, mitä lauseesta jää, kun tutkittava ilmaus on poistettu siitä.” (s. 104)
”Tekstiyhteydeksi voisi puolestaan kutsua mitä tahansa lauseyhteyttä laajempaa tekstinsisäistä yhteyttä. Jos irrallista sanaa ei ymmärretä, avuksi tulee siis ensin lauseyhteys ja sen jälkeen laajempi tekstiyhteys. Lähtökohta kaikessa tulkinnassa on aina se, että ilmaus ymmärretään sen normaalissa ja luonnollisessa merkityksessään – ”sanakirjamerkityksessä”. Jos jostain syystä tämä ei onnistu, sanan merkitystä selvitetään ensin lauseen sisällä - - sitten kappaleen, luvun ja lopulta koko tekstin yhteydessä.” (s. 104)
(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti