maanantai 12. maaliskuuta 2012

Perusasiat - Logiikan säännöt keskustelusääntöinä - Argumentaatiosääntöjen moninaisuus

8 Logiikan säännöt keskustelusääntöinä? 9 Argumentaatiosääntöjen moninaisuus (s. 12-14)

Sajama kuvaa luvun alussa Nietzschen kirjassaan Wille zur Macht ja sen englanninkielisessä versiossa Will to Power (pykälät 477-562) esittämiä ajatuksia siitä, miksi logiikka syntyi. Tiivistän kuvauksen seuraavasti.

Nietzschen mukaan logiikan lait ja niihin perustuvat argumentaation säännöt ovat ”suunnittelematta syntyneitä, luonnonvalinnan vahvistamia, puhuvien olentojen lajinsisäisen yhteistyön edellyttämiä kommunikaatioperiaatteita- - (Ks. WP 530)” joiden synnyn selittää ”alkuihmisten olemassaolon turvaamisen tarve”, käytännön asioiden hallinta tiedon avulla. (s. 12)

Eräs esimerkki on ”Yksi logiikan perustavimmista periaatteista - - ristiriidan laki “ei: (A & ei‐A)” - - Vartiomiehestä, joka kertoo samaan hengenvetoon, että mitään vaaraa ei ole näkyvissä ja että suuri vaara uhkaa välittömästi, ei ole mitään hyötyä. (Vrt. WP 516.)” (s. 12) Kiinnostava on Sajaman tekstistä löytyvä ajatus siitä, että ”Ehkä neandertalin ihmisten sukupuuttoon kuolemisen syy [oli] heidän suosimansa ylen hämärä logiikka.” (s. 12)

”Perinteisten logiikan oppikirjojen tunnustamia “ajattelun lakeja” on kolme (ja ne löytyvät Aristoteleen Metafysiikan 4. kirjasta) - - ”Näistä kolmesta peruslaista voidaan - - antaa Gricen hengessä toinenkin tulkinta, jonka mukaan ajattelun lait ovat onnistuneen kommunikoinnin normeja - -) (s. 12-13)

[Laitan tähän alle nämä ajattelun lait ja Gricen hengessä tehdyn tulkinnan, jonka olen osoittanut G:llä. Varsinaisessa tekstissä nämä oli kirjoitettu erillisiin kappaleisiin.]

”(i) Identiteetin laki “A = A” sanoo, että jokainen olio on identtinen itsensä kanssa.
G: termiä on aina käytettävä samassa merkityksessä. Kerran “A”:ksi nimettyä oliota ei saa ryhtyä kutsumaan “B”:ksi.

(ii) Ristiriidan laki “ei (A ja ei‐A)” sanoo, etteivät lause ja sen negaatio (“vastakohta”) voi olla tosia samanaikaisesti.
G: kieltää puhujaa samassa keskustelussa sekä myöntämästä että kieltämästä samaa väitettä.

(iii) Kolmannen poissuljetun laki “A tai ei‐A” sanoo puolestaan, että joko lauseen tai sen negaation on oltava tosi, kolmatta vaihtoehtoa ei ole (tertium non datur).
G: vaatii, että esitettyyn väitteeseen on periaatteessa otettava joko hyväksyvä tai hylkäävä kanta.”

”Argumentaatiota ohjaavat säännöt ovat hyvin monenlaisia ja ‐tasoisia. - - (1) Logiikan normit asettavat sen minimiehdon, jonka hyvän tai edes käsitettävän argumentin on täytettävä: se ei saa olla sisäisesti ristiriitainen. (2) Kieliopin normit ja muut kielelliset normit asettavat puolestaan sen minimiehdon, että argumentin on oltava korrektia kieltä. (3) Keskustelunormit ja muut
kommunikaationormit ottavat huomioon myös vastaanottajan: argumentaation on pyrittävä selkeyteen ja tehokkuuteen. (4) Osa retoriikan normeista - - on - - argumentaation ulkoiseen muotoon liittyviä suosituksia, jotka - - tekevät siitä miellyttävämpää.” (s. 13)

[Tekstissä on mielenkiintoinen erottelu sen välillä, että seuraa sääntöä sen olemassaoloa tiedostamatta ja seuraa sääntöä tietoisesti. ”Gricen sääntöjen seuraaminen kuuluu tiedostamattoman seuraamisen kategoriaan.”(s. 13)]

[Toinen kiinnostava ajatus on, että ihmiset usein noudattavat vaistonvaraisesti, luonnostaan ja huomaamattaan logiikan ja kieliopin sääntöjen mukaan sillä jokainen on oppinut omasta kokemuksesta, ”että sääntöjen rikkomisesta seuraa todennäköisesti negatiivista palautetta muilta ihmisiltä muodossa tai toisessa”. (s. 12-13)]

[Onko tämä kaikki tulkittava niin, että ihmisillä on synnynnäinen, pitkän evoluution kuluessa muodostunut kyky (potentiaali) omaksua ja käyttää logiikan ja kieliopin sääntöjä ja tämä kyky aktualisoituu ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa? Pidän edelleen kiinni siitä ajatuksesta, että ensimmäinen merkki ihmiselle ei ollut eikä ole työväline kuten Vygotski ajatteli, vaan ihminen oli ja on ensimmäinen merkki ihmiselle. Voidaanko ajatella, että yksi osa ihmisen kyvystä ymmärtää logiikkaa ja kielioppia selittyy varhaisen vuorovaikutuksen säännönmukaisuuksien so. merkkien kokemisesta?]


(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti