Luin tällä viikolla yhden yli kaksisataasivuisen tenttikirjan kolmeen päivään. Mielihyväpiikki ponnistelusta tuli noin kymmenen sivua ennen kirjan loppua. Mietin, onko olemassa ilmiö nimeltä reader’s high joka olisi verrattavissa tilaan nimeltä runner’s high. Etsin yhden runner’s highta käsittelevän kirjoituksen.
http://www.asics.fi/running/knowledge/runners-high-faktaa-vai-fiktiota/
Runner’s highta on kuvattu voimakkaaksi hyvän olon tilaksi, jota varsinkin urheilijat ”kokevat joko rankan harjoituksen aikana tai sen jälkeen”. Osa ihmisistä purskahtaa itkuun. Liikuntatieteilijät ovat tutkineet ilmiötä saadakseen selville, onko kyseessä myytti, helpotus siitä että maali on saavutettu vai todella fyysinen olotila.
”Vuonna 2008 saksalainen tutkijaryhmä julkisti tutkimustuloksen Cerebral Cortex lehdessä, jossa he olivat löytäneet tarkan menetelmän endorfiinien mittaamiseen ennen ja jälkeen harjoituksen. Tutkimuksessa skannattiin 12 urheilijan endorfiinien määrä ennen harjoitusta. Tämän jälkeen he suorittivat kahden tunnin juoksulenkin ja heidät skannattiin uudelleen. Tulokset osoittivat endorfiinien määrän selkeän kohoamisen juoksun jälkeen.”
Tältä osin runner’s high näyttäisi siis olevan faktaa eikä fiktiota. Mietin, soveltuuko tämä myös lukemiseen. Ainakin opiskeluun liittyvää lukemista voi verrata juoksuharjoitteluun. Useilla aktiivijuoksijoilla on jokin tavoite, kuten vaikkapa maratoniin osallistuminen. Tätä tavoitetta voi verrata opiskelijalla tenttiin osallistumiseen. Kuten juoksuharjoittelussakin, kokonaistavoite on jaettu pienempiin osatavoitteisiin, kuten tiettyyn sivumäärään päivässä.
Juoksuharjoittelun jokainen lenkki ei välttämättä tuota mielihyvää vaan osa lenkeistä on peruspuurtamista. Näin on tenttiin lukiessakin. Joskus tietty sivumäärä pitää vain lukea päivässä, huvittaa tai ei. Juostessa lenkkiä voi jossain vaiheessa – yleensä noin puolivälissä - tulla sellainen olo, että väsyttää ja tekee mieli jättää juokseminen kesken. Jos tästä olosta ei välitä ja jatkaa lenkkiä, virtaa riittääkin. Lukemisessa olen kokenut samoja asioita.
Noin puolivälissä päivän tavoitetta voi tehdä mieli jättää lukeminen kesken, mutta sitä jatkaa kuitenkin. Kun lukemista jatkaa, se alkaa tuntua innostavalta jossain vaiheessa.
Runner’s highsta on joskus sanottu, että mitä pidempiä lenkkejä on tottunut tekemään, sitä pidempään joutuu juoksemaan saavuttaakseen endorfiinisen tilan. Lukemisessa saattaa olla samoin. Mitä enemmän on tottunut lukemaan, sitä enemmän joutuu lukemaan saavuttaakseen reader’s highn. Kun on lukenut päivän tavoitteen ja ylittänyt sen, olo on endorfiininen.
Minusta olisi mielenkiintoista tietää, vapautuuko lukiessa endorfiineja ja voiko lukeminen aktiivisena mielen harjoittamismuotona vastata esimerkiksi juoksuharjoittelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti