V ABDUKTIIVINEN ARGUMENTOINTI
1 “Päättely parhaaseen selitykseen“ & 2 Sherlockin abduktio & 3 Mendelin abduktio
”Abduktiivista argumentaatiota ei aina tunnusteta itsenäiseksi argumentoinnin muodoksi vaan sitä pidetään induktiivisen päättelyn erityisenä muotona. Se on ei‐deduktiivisen päättelyn muoto, jolla “hypätään” havaituista tosiasioista ne selittävään hypoteesiin tai teoriaan. Siksi sitä on kutsuttu myös “päättelyksi parhaaseen selitykseen”. ””Abduktiota on käytetty erityisesti annettaessa vastauksia tietoteoreettisten skeptikkojen epäilyihin. - -” (s. 57-58)
”Abduktion keksijä on 1800‐ ja 1900‐lukujen vaihteessa vaikuttanut amerikkalainen pragmatistifilosofi Charles Sanders Peirce. Hän määrittelee abduktion näin: “Abduktio on selittävän hypoteesin muodostamisen prosessi” (5.171). Prosessi on olennaisen tärkeä, koska se “on ainoa looginen operaatio, joka tuo mitään uusia ideoita” (5.171). Joskus tätä prosessia voisi paremmin kutsua arvaamiseksi (guesswork) (7.219). (Ks. Scott L. Pratt Logic (2010), 43.)” (s. 57)
Useimmat Sherlock Holmesin päättelyt ovat abduktioita vaikka hän kutsuukin niitä deduktioiksi. ”Tarinassa “A Study in Scarlet” kerrotaan, miten Holmes tapasi tohtori Watsonin ensimmäistä kertaa ja paljasti tämän ammatin abduktiivisesti”. - - Holmesin päättelyssä ”hypoteesi, joka sopii parhaiten yhteen kaikkien havaintojen kanssa on todennäköisemmin tosi kuin mikään kilpaileva hypoteesi. Taustalla on Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassaan esittämä oivallus, että “toden käsityksen kanssa tosiasiat sopivat yhteen, mutta epätoden kanssa ne pian riitelevät” (NE i 8; 1098 b11). (s. 58)
”Elliott Sober on ansiokkaasti yrittänyt selittää abduktion luonnetta oppikirjassaan Core Questions in Philosophy. Hän käyttää siinä Mendelin perinnöllisyysopillisia tutkimuksia esimerkkinä abduktion käytöstä tieteessä. (Aivan samaa tapausta Rom Harré käyttää esimerkkinä induktiosta kirjassaan Philosophies of Science, joten mitenkään ilmeinen induktion ja abduktion ero ei ole.)” (s. 59)
”Mendel oli pannut merkille, miten erilaisia herneitä eri hernekasvit tuottivat - - Hän päätti selvittää, mikä määrää herneiden värin ja muodon. Niinpä hän teki havaintoja” erilaisia herneitä risteyttämällä. - - Hän ilmaisi tuloksensa Mendelin lakina, joka kertoo, että hallitsevat ja väistyvät (dominantit ja resessiiviset) ominaisuudet periytyvät jälkipolville suhteessa 3 : 1.” Mendel päätyi lakiinsa tekemällä kokeita. (s. 59)
”Vaikka Mendel tutki vain herneitä, hän yleisti lakinsa koskemaan kaikkia perinnöllisiä ominaisuuksia. - - Mendelin päättely on Soberin mukaan hyvä esimerkki abduktiosta, koska Mendel ei koskaan nähnyt ensimmäistäkään geeniä. Kuitenkin hän käytti termiä “geeni” teoreettisena terminä, joka oli osa hänen teoriaansa siitä, miten eliöiden ominaisuudet periytyvät niiden jälkeläisille.”(s. 60)
Selittääkseen hernekasvien ominaisuuksien yllättävän jakauman ”Mendel joutui keksimään kertomuksen siitä, miten perillinen saa molemmilta vanhemmiltaan puolet geeneistään ja miten nuo geenit määräsivät yksilön havaittavat ominaisuudet. Keksityllä kertomuksella oli yksi tärkeä ominaisuus: Jos se olisi tosi, niin se selittäisi Mendelin havaitsemat suhteet ominaisuuksien periytymisessä. Jos Mendel olisi pitäytynyt induktiivisessa päättelyssä, häntä ei muistettaisi enää genetiikan isänä. (s. 60)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti