9 Deduktion oikeuttamisen ongelma & 10 Rawlsin reflektiivisen tasapainon metodi & 11 Kielioppi systematisaationa (s. 41-46)
Strawsonin mielestä yksittäisestä tapauksesta voidaan kysyä miksi siihen voidaan luottaa, mutta yleisesti ottaen järkevää vastausta ei löydy. ”Amerikkalainen Nelson Goodman on asiasta eri mieltä. Hän esittää kirjassaan Fact, Fiction, and Forecast (1954) - - tämän - - kysymyksen.” Hän kyseenalaistaa sen perinteen, että deduktiivisella päättelyllä ei voi todistaa deduktiivista päättelyä järkeväksi vaan on vain ”pakko olettaa jotkin perustavimmat periaatteet että ajattelussa ylipäätään päästään alkuun - -Jos induktion ongelma on hyvä filosofinen ongelma, miksei deduktion perustelun ongelma voisi olla sitä? Eihän hyvän ongelman tarvitse olla helposti ratkeava ongelma.” (s. 41-42)
”Goodmanin ratkaisu deduktion oikeuttamisen ongelmaan on se, että deduktion oikeuttaminen on kaksisuuntainen prosessi: (i) Yksittäiset deduktiiviset päättelyt oikeutetaan osoittamalla niiden olevan deduktiivisen päättelyn sääntöjen mukaisia. (ii) Mutta toisaalta deduktiivisen päättelyn säännöt oikeutetaan osoittamalla, että ne ovat yhteensopivia päteviksi hyväksyttyjen yksittäisten deduktiivisten päättelyiden kanssa.” (s. 42)
Tämä ei ole kehäpäättelyä vaan ”hyvälaatuinen hermeneuttinen kehä” jonka ”ydinajatus on, että niin säännöt kuin päättelytkin oikeutetaan saattamalla ne sopusointuun toistensa kanssa. Sääntöä korjataan, jos se tuottaa päättelyjä, joita emme voi hyväksyä. Päättely hylätään, jos se rikkoo sääntöä, jota emme halua korjata. - - (FFF 63‐4)” (s. 42)
”Tunnetuin Goodmanin ideoiden sovellutuksista filosofian alueella on John Rawlsin yritys rakentaa metodia etiikan ja yhteiskuntafilosofian käyttöön. - - Rawls on esittänyt, että kun puhutaan arvojen ja normien subjektiivisuudesta ja objektiivisuudesta, tärkein kysymys [on] “Onko olemassa järkevä metodi, jonka avulla moraaliset periaatteet voidaan oikeuttaa?”. - -Rawlsin ratkaisu on lyhyesti sanottuna se, että hyvin perusteltu (oikeutettu) moraaliväite on [1] pätevien moraalituomarien esittämien [2] pätevien moraaliarvostelmien [3] systematisaatio. (s. 43)
”Rawlsin metodin tavoitteena on reflektiivinen tasapaino (reflective equilibrium). - - joka saavutetaan kulkemalla “hermeneuttisessa kehässä” yleisistä periaatteista yksittäisiä tapauksia koskeviin “intuitioihin” ja sitten taas takaisin yleisiin periaatteisiin, kunnes tasapaino näiden välillä on saavutettu.” (s. 43)
”Vastaavanlaisia systematisointeja tekevät työkseen kielioppien laatijat. Esimerkiksi suomen kielen kieliopin laatija pyrkii systematisoimaan suomen kielen säännöt. Näitä sääntöjä ei voida muotoilla käyttämättä teknistä terminologiaa. Ja kun eri teoreetikot käyttävät samaa sanaa, esimerkiksi ”akkusatiivia”, hieman eri merkityksissä, sekaannuksen vaara on olemassa.” (s. 44)
[Tekstissä on kuvattu tarkasti akkusatiivin käyttöä sekä sen olemassaoloa suomen kielessä puoltavia ja kieltäviä kantoja ja myös linkki aiheeseen. En kopioi tekstiä tähän. Kysymyksessä on mielenkiintoinen kielitieteellinen ongelma vanhan koulun ja uuden akkusatiiviajattelun välillä. Tiivistän esimerkin keskeisen idean tähän.]
”…yksi ja sama asia – suomen sijamuodot – voidaan systematisoida monella ja keskenään yhteen sopimattomalla tavalla. Kilpailevien kuvausten kiista ei välttämättä näy käytännön tasolla. Kaikkien kolmen kieliopin edustajat voivat olla yhtä mieltä siitä, mitkä lauseet ovat kieliopillisesti korrekteja ja mitkä eivät. - - Erot syntyvät vasta siinä vaiheessa, kun he ryhtyvät perustelemaan näkemyksiään. He käyttävät perusteluissaan termejä, joita ei voi kääntää toisen teorian kielelle. Yksi teoria ei tunne sanaa "akkkusatiivi", toiselle se tarkoittaa neljään eri muotoon piiloutuvaa kameleonttisijaa, ja kolmannelle persoonapronominien kokonaisobjektisijaa.” (s. 46)
(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti