II ARGUMENTIN ANALYSOINTI JA KRITISOINTI 1&2&3

II ARGUMENTIN ANALYSOINTI JA KRITISOINTI

1 Argumenttianalyysin idea & 2 Loogisen syvärakenteen idea & 3 Filosofisen argumentin analyysi: Thrasymakhos (s. 18-22)

”Argumentin analysointi on perustaito, josta on hyötyä niin muiden argumentteja arvioidessa kuin omia rakentaessa.” (s. 18) Analyysissä voi erottaa kolme vaihetta:
(1) Argumentin loogisen luurangon esiin kaivaminen (mallin voi olla formaalin logiikan mukainen mutta yhtä hyvin myös esimerkiksi Toulminin malli).
(2) Argumentin lajin määritys (tärkeää sillä deduktiiviselta ja induktiiviselta argumentilta vaaditaan eri asioita; suurin osa ihmisten käyttämistä argumenteista on induktiivisia).
(3) Argumentin hyvyyden arviointi (deduktiivisella argumentilla loogista pätevyyttä, induktiivisella ”induktiivista voimaa”.” (s. 18)

[Tästä tuli mieleeni, että mielestäni myös psykologien ja psykologien opiskelijoiden kannattaisi perehtyä argumenttianalyysiin. Sen avulla he voisivat kehittää omaan työskentelyynsä sopivia työvälineitä.]

Ensimmäiset argumentoinnin opettajat olivat sofistit noin kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten. Sofistit vastasivat monimutkaistuvan yhteiskunnan käytännön tarpeisiin. Kun yhteiskunta vaurastui ja vaihto lisääntyi tuntemattomien ihmisten välillä käsiteollisessa yhteiskunnassa, tarvittiin uusia konfliktinratkaisumetodeja: oikeudenkäyntejä ja poliittisia kokouksia. Molemmissa tarvittiin taitoa argumentoida ja voittaa kuulijat puolelleen. Sofistit tuskin olivat pelkkiä verbaalisten temppujen opettajia, sillä heidän opetuksensa kävi kaupaksi. (s. 19)

”Sofisteilla oli suuri merkitys logiikan ja argumentaation synnylle. Sofistit pitivät paradokseista. Niitä syntyi, kun tosista premisseistä johdettiin näennäisesti pätevän päättelyn avulla täysin järjettömiä johtopäätöksiä.” (s. 19)

Sajama ottaa tässä esimerkiksi Platonin Euthydemos-dialogista (298E) löytyvän päättelyn jota en kopioi tähän. Sen idea on, että kaksi päättelyä ovar rakenteeltaan erilaisia mutta ”näyttävät olevan esimerkkejä samasta kaavasta

X on Y.
X on Z.
‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐
Siis X on ZY.” (s.19)


Sajama ottaa käytännönläheisemmäksi esimerkiksi virheellisestä argumentista puolustusasianajajan puheen. Sen voi tiivistää siten, että puolustusasianajaja puolustaa päämiehensä syyttömyyttä varkauteen sillä, että monet kunnialliset ja luotettavat naapurit ovat todistaneet päämiehen olevan erittäin hyveellinen ja kunniallinen mies eikä sellainen voisi tehdä tekoa josta päämiestä syytetään. (s. 19-20)

”Aristoteles otti aikoinaan tehtäväkseen tällaisten virhepäätelmien paljastamisen kirjoituksessaan Sofistien virheistä. Niitä paljastaessaan hän tuli samalla keksineeksi logiikan. Logiikkahan on oppi pätevistä päätelmistä.” (s. 20)

”Platonin Valtion ensimmäisestä kirjasta (338c‐339e) löytyy Sokrateen ja Thrasymakhoksen keskustelu oikeudenmukaisuuden luonteesta. Siinä Sokrates kumoaa Thrasymakhoksen esittämän määritelmän, jonka mukaan oikeudenmukaisuus on yhtä kuin vahvemman etu.” Keskustelun aluksi Sokrates vaatii Thrasymakhosta tarkentamaan väitteensä sisällön ettei hän voisi väistää vaikeuksia sanomalla ”Enhän minä noin sanonut”. Sitten Sokrates kumoaa Thrasymakhoksen teesin osoittamalla sen puutteet. (s. 20)

Sajama etenee analyysissaan seuraavasti. 1) Tiivistelmä keskustelusta josta on poistettu 75 % alkuperäisestä tekstimassasta. 2) Edellisestä tiivistetty ehdotus argumentin loogiseksi luurangoksi, jossa Sokrateen argumentti on säilytetty dialogimuotoisena muutamia puheenvuoroja lisäämällä. 3) Dialogin muuttaminen tavalliseksi proosaksi.

[En kopioi tähän analyysia kokonaisuudessaan joka kannattaa lukea alkuperäisestä tekstistä. Otan tähän vain proosamuotoisen esitystavan.]
”Sofistit väittävät, että oikeudenmukainen on sama asia kuin vahvimman etu. Ja koska vahvin on kaikissa valtioissa lainsäätäjä, oikeudenmukaista on se, mitä lainsäätäjä eli laki käskee. Laki käskee siis vain sellaista, mikä on lainsäätäjän edun mukaista. Mutta koska lainsäätäjä voi erehtyä omasta edustaan, hänen käskynsä ei ole aina hänen todellisen etunsa mukainen. Sofistien näkemys on näin kumottu.”(s. 22)