4 Hume ja induktion ongelma & 5 Tosiasiatieto ja käsitetieto (s. 50-52)
”Induktion ongelmallisuus on siinä, että vaikka meidän on - - pakko käyttää arkielämässä induktiota, emme voi koskaan todistaa sen avulla saatua tietoa (deduktiivisella argumentilla) emmekä siksi voi luottaa siihen sataprosenttisesti.” (s. 50) Kaikki kokemuksemme koskee menneisyyttä, mutta on loogisesti mahdollista että tulevaisuus on erilainen kuin menneisyys. Se voi olla millainen tahansa, kunhan se ei ole loogisesti ristiriitainen. (s. 50) Elliot Soberin kirjansa The Core Question of Philosophy sanasto-osassa antama määritelmä induktiolle: ”Induktio on ei‐deduktiivinen argumentti, jossa otoksessa olevien yksilöiden ominaisuuksista päätellään otoksen ulkopuolella olevien yksilöiden ominaisuuksia.” (s. 50)
”Induktion ongelmiin päästiin kunnolla käsiksi vasta 1700‐luvulla David Humen myötä.” Hänellä on selkeä näkemys induktiosta, joskin hän käyttää siitä useimmiten sanaa ”todennäköinen päättely”. (s. 50) ”Humen “ratkaisu” induktion ongelmaan. - - voidaan ilmaista aforismina: vaikkei sitä voi todistaa, ilman sitä ei voi elää. Sir Karl Popper esittää nämä induktion ongelman kaksi puolta – todistamattomuuden ja korvaamattomuuden – selkeästi –”
[Referoin nämä kaksi Humen induktion ongelmaa tähän.]
(1) Looginen ongelma: Rationaalisesti ei voida puolustaa päättelyä, jolla siirrytään toistuvasti havaituista ilmiöistä ilmiöihin, joista kenelläkään ei ole mitään tietoa – riippumatta siitä, kuinka monta kertaa ilmiö on havainnoitu. Emme voi myöskään uskoa jotain ei-havaituista ilmiöistä jollakin todennäköisyydellä. ”Havaitut ilmiöt eivät oikeuta meitä päättelemään tai argumentoimaan edes millään todennäköisyydellä mitään sellaisista ilmiöistä, joista meillä ei ole kokemusta.” (s. 50-51)
[Tässä yhteydessä tulee taas mieleen psykologia. Riittäkö se, että psykologilla on kokemusta ihmisenä olemisesta ylipäätään, vai pitäisikö hänellä olla jonkinlaista kokemusta myös niistä erityisistä yksilöä koskevista ilmiöistä joihin hän ammatissa toimiessaan törmää tai joita hän tutkii? Mieleen tulee se Juha Himankan kirjassa tähän hyvin vapaasti referoimani fenomenologian ajatus, että ei pitäisi arvioida mitään mitä ei ole kokenut.]
(2) Psykologinen ongelma: Miksi ihmiset uskovat siihen että tulevaisuuden ilmiöt tapahtuvat ja usein vielä samanlaisina kuin ne, mistä meillä on kokemusta? Humen vastaus psykologiseen kysymykseen oli: Uskomme perustuu “tapaan”, irrationaaliseen mutta vastustamattomaan assosiaatiolakien voimaan. Toistuvat ilmiöt ehdollistavat meidät odottamaan niitä tulevaisuudessakin. Humen mukaan voisimme tuskin elää ilman tätä ehdollistamismekanismia. (Föllesdal 63‐4; hyvin vapaa käännös) (s. 51)
”Humen ongelmaan ei ole tähän mennessä löytynyt ratkaisua. Ihmiset joutuvat edelleenkin turvautumaan induktiiviseen päättelyyn, vaikka eivät voi todistaa, että induktio on luottamuksen arvoinen. (s. 51)
Tietoteoriassaan Hume erottaa käsitteellisen tiedon ja tosiasioita koskevan tiedon.
(1) Käsitteet, todistus, deduktio. Käsitteellinen tieto kuuluu deduktiivisen päättelyn piiriin ja on kirjaimellisesti käsitteitä ja niiden välisiä suhteita käsittelevää tietoa, esimerkiksi “Jos A > B ja B > C niin A > C”. Kun käsitteet on opittu kaiken tiedon tavoin kokemuksesta, niitä koskevien väitteiden todentamiseksi ei tarvitse tehdä kokeita tai havaintoja. ”Jokainen, joka ymmärtää näissä väitteissä esiintyvät sanat, ymmärtää välittömästi myös, että väitteet ovat välttämättä tosia eli että väitteet eivät voisi olla epätosia missään kuviteltavissa olevissa olosuhteissa.” ”Käsitteellinen tieto todistetaan osoittamalla, että tiedetyn asian vastakohta on mahdoton.” Tällaisia todistuksia on vain matematiikassa ja logiikassa. (s. 51-52)
(2) Tosiasiat, kokemus ja induktio. Tietomme tosiasioista kuuluu induktiivisen päättelyn piirin. Empiiriset väitteet ilmaisevat tosiasioita koskevaa tietoa. - - ”Tiedon kohteena olevat tosiasiat ovat satunnaisia eli kontingentteja, mikä tarkoittaa sitä, että myös niiden vastakohdat - - ovat täysin käsitettävissä olevia asiaintiloja. Niihin ei sisälly mitään sellaista ristiriitaa, joka sisältyy väitteisiin - - “Jos A > B ja B = C niin A < C”.” (s. 51) ”…tosiasioita ei voida todistaa, vaan tosiasian totuus saadaan selville kokemuksella.”, tekemällä havaintoja ja niiden pohjalta induktiivisia päättelyitä. (s. 52)
Humea edeltäneet filosofit sotkivat näiden kahden tapauksen asioita keskenään ja yksi tyypillinen virhe oli väittää, että me voimme todistaa empiirisiä tosiasioita koskevan tiedon tai että meillä voi olla tosiasiatietoa, joka ei perustu kokemukseen. - - esimerkiksi rationalistifilosofien väite oli että meillä voi olla maailmankaikkeuden perimmäisestä rakenteesta tietoa ilman kokemusta pelkän deduktion avulla ja metafyysikkojen mielestä on maailmaa koskevia väitteitä (kuten ”jokaisella tapahtumalla on syy”) jonka tiedämme a priori eli ilman kokemusta. (Kirjaimellisesti a priori = etukäteen.) (s. 52)
(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti