3 Perusero: deduktio / induktio; 4 Deduktio; 5 Induktio (s. 4-8)
Aristoteleelta peräisin oleva erottelu ”induktio etenee yksityisestä yleiseen, - - deduktio etenee yleisestä yksityiseen” on epätyydyttävä, koska esimerkiksi modus ponens ‐tyyppisessä deduktiivisessa päättelyssä johtopäätös voi olla samalla yleisyyden tasolla kuin lähtökohdatkin. ”Siksi osuvampi tapa luonnehtia induktion ja deduktion eroa on turvautua niiden vahvuuteen ja sanoa, että deduktiivinen päättely on varmaa, induktiivinen todennäköistä.” (s. 5)
[Seuraava luonnehdinta deduktiolle oli mielestäni hauska ja laitan sen siksi tähän.]
”Deduktiota voisikin leikillisesti kutsua totuudensiirtokoneeksi. Jos yksikin deduktiivisen päättelyn premissi on epätosi, koko kone menee sekaisin. Deduktiivinen päättely on musta laatikko, joka tulostaa vain totuuksia, kun siihen syötetään totuuksia. Mutta kun sille syötetään yksikin epätotuus, se menee sekaisin ja tulostaa aivan mitä tahansa periaatteen GIGO (garbage in, garbage out) mukaisesti. Toisin sanoen deduktiivinen päättely siirtää premissien totuuden johtopäätökselle sataprosenttisella varmuudella. Mutta se ei siirrä premissien epätotuutta, koska epätosistakin premisseistä voi joskus “vahingossa” seurata tosi johtopäätös - - On siis tärkeä huomata, että premissien totuus on eri asia kuin päättelyn pätevyys.” (s. 6)
[Mietin tätä psykologan kannalta. Oletetaan että saadaan tutkimustulokseksi että 70 %:lla masentuneista äideistä on puutteita vuorovaikutustaidoissa. (Tämä luku ja esimerkki on täysin kuvitteellinen.)
Psykologi Daniel Kahnemanin tutkimukset ”käsittelevät erilaisia vinoumia ja rajoittuneisuuksia ihmisen ajattelussa. - - Yksi näistä vinoumista on edustavuusheuristiikka, jolla tarkoitetaan ihmisten taipumusta yleistää yksilöä tai osajoukkoa koskeva väite koko populaatiota koskevaksi.” (Hakkarainen, Lonka & Lipponen: Tutkiva oppiminen s. 37)
Esimerkkitulos yhdistettynä edustavuusheuristiikkaan voisi johtaa seuraavanlaiseen (tiedostamattomaan) premissien ja johtopäätösten ketjuun:
Kaikki masentuneet äidit ovat huonoja äitejä.
Henkilö x on masentunut äiti.
Henkilö x on huono äiti.
Ongelma on se, että päättely on muodollisesti pätevää joten johtopäätös vaikuttaa oikeutetulta vaikka premissit eivät pitäisikään aina paikkaansa.]
”Induktiivinen päättely ei ole loogisesti pätevää päättelyä, mikä tarkoittaa sitä, että premissien totuus ei takaa johtopäätöksen totuutta.” (s. 7) Sajama käyttää esimerkkiä valkoisista ja mustista joutsenista. Esimerkeissä premissit ovat oletusarvoisesti argumentin vuoksi tosia mutta johtopäätös epätosi.
(IND1)
Eilen näkemäni joutsen oli valkoinen.
Tämä joutsen on valkoinen.
Tuo joutsen on valkoinen. Jne.
‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐
Kaikki joutsenet ovat valkoisia.
Induktiivisen päättelyn johtopäätös sisältää usein enemmän informaatiota kuin premissit. - -“ampliatiivisuus”. - - lähtöinformaationa on siihen mennessä havaittujen joutsenten väri, ja johtopäätöksen informaatiosisältönä kaikkien joutsenten väri. Karkea arvio siitä, miten paljon informaatio lisääntyi, saadaan kun kaikkien joutsenten määrä jaetaan havaittujen joutsenten määrällä. - - kun informaatio lisääntyy, lisääntyy myös erehtymisen mahdollisuus.” (s. 7)
[Voisiko tämän tulkita niin, että opiskelujen ja työuran alussa koettu informaation lisäys on suurempi kuin opiskelujen ja työuran loppuvaiheessa mutta vastaavasti myös erehtymisen mahdollisuus on suurempi? Tässä voisi nähdä kokemuksen merkityksen ammattitaidolle.]
(IND2)
Eilen näkemäni joutsen oli valkoinen.
Tämä joutsen on valkoinen.
Tuo joutsen on valkoinen. Jne.
‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐‐
Seuraava joutsen tulee olemaan valkoinen.
”…esimerkissä (IND2) päätellään kaikkien tähän mennessä havaittujen joutsenten väristä seuraavan havaittavan joutsenen väriin. - - Tässä premissit sisältävät siis selvästi enemmän informaatiota kuin johtopäätös.” (s. 7)
”…induktiivinen päättely tuottaa eri informaatiota kuin premisseihin sisältyy - - ja vain siinä mielessä - - uutta informaatiota. - - tieto on aina totta, jos se todella on tietoa, mutta induktiivisella päättelyllä saatu “tieto” voi, induktion kumoutuvuuden vuoksi, osoittautua epätodeksi. Siksi “informaatio” on parempi sana tässä yhteydessä.” (s. 7-8)
[Kuinka paljon alallamme on tietoa tässä vaativassa merkityksessä? Oletetaan, että psykologi on tavannut x asiakasta joiden perusteella hän tekee johtopäätöksiä joita hän soveltaa asiakkaaseen x+1. Onko silloin niin, että informaatio ei lisäänny vaan vähenee?
Oletetaan että psykologi on tavannut lukuisia samantyyppisen ongelman kanssa työskenteleviä asiakkaita ja soveltaa tätä kokemuspohjaista informaatiota induktiivisesti tavatessaan uuden asiakkaan jolla näyttäisi olevan samantyyppinen ongelma kuin aiemmilla asiakkailla. Onko niin, että tämä informaatio on kuitenkin aina eri informaatiota kuin aiempiin tapauksiin liittyvä vaikka tapaukset näyttävät muistuttavan toisiaan?]
(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)
Mahtavaa :) Oon oottanu et pääsen näitä lukeen ja herkulliseslta vaikuttaa. Harmittaa et alkaa jo väsyttään. Täytyy jatkaa myöhemmin. Mutta toivottavasti joskus tulee luettua koko kirja.
VastaaPoistaNoin yleisesti ottaen, mulla on sellainen vaikutelma, tosin hyvin pienellä kokemuksella, että psykologit ja psykologian parissa työskentelevät ja siitä kirjoittavat eivät aina oo riittävästi kehittäneet filosofisia taitojaan. Tosin monet myös ovat. Musta on hienoa että paneudut tuohonkin puoleen noin perusteellisesti. Filosofia ja psykologia on minusta potentiaalisesti toimivia tuloksia tuottava yhdistelmä, vaikka toisaalta ei väistämättä siihen johdakaan. Mikä on sun käsityksesi noin yleisesti ottaen? Koetko että psykologian kentässä toimivilla filosofia ja filosofiset taidot eivät aina ole riittäviä vai ovatko (mitä ikinä se riittävä sit kenellekin on, mut nyt vaikka sulle)? Onko sulla jokin ajatus tai kokemus asiasta?
Sellaiseen törmäsin kerran olikohan wikipediassa ku psykologian filosofia. Se on varmastikin ainakin periaatteessa tarpeellinen ala, vaikka asiaan en vielä sen enempää ole tutustunutkaan.
Kiitos paljon ystävällisestä palautteestasi. Tämä Seppo Sajaman Logiikka ja argumentaatio on opintomoniste, varsinaisen kirjan muodossa sitä ei kai löydy. Mutta opintomonisteen arvelen olevan saatavissa kirjastosta.
VastaaPoistaPidän asioihin perehtymisestä silloin kun asia kiinnostaa ja sen ajatteleminen itsessään on palkitsevaa. On mukavaa saada myös hyviä arvosanoja, mutta tärkein anti on ajattelun ilo.
Olen samaa mieltä, että psykologian ja filosofian yhdistelmä voi tuottaa hyviä tuloksia, toivottavasti ainakin laadukkaampaa ajattelua. Onhan filosofia ajattelun ajattelemista, siitä todennäköisesti siis on hyötyä metakognitiivisille taidoille. Tulokset eivät välttämättä näy heti, vaan pitkän ajan kuluessa. Tämä on kyllä opiskelulle tyypillistä muutenkin.
Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta minusta psykologiassa voitaisiin enemmänkin pohtia alan tieteenfilosofiaa. Yksittäisten henkilöiden perehtyneisyydestä en oikein osaa sanoa mitään. Kaikkia ei kiinnosta filosofian pohtiminen, mutta sitä ei voida edellyttääkään siksi, että psykologit ovat erilaisia ihmisiä ja jokaiselle löytynee jokin paikka työkentällä riippumatta filosofisesta harrastuneisuudesta.
Filosofiaa voin kuitenkin lämpimästi suositella, vaikka sen lukeminen ja ajatteleminen tuntuisi raskaalta ja vaikealta. Se auttaa asettamaan tieteenalan oikeaan kontekstiin. Vaikka sanotaan, että psykologia on nuori tieteenala joka alkoi 1800-luvulla kokeellisesta psykologiasta, niin se ei siinä mielessä ole totta, että filosofiassa on pohdittu samoja kysymyksiä kuin psykologiassa jo pari tuhatta vuotta.
Kentässä toimivien filosofisista tiedoista ja taidoista en osaa oikein sanoa mitään yleisesti ottaen. Psykologian kenttä on niin laaja, että sinne tarvitaan erilaisia ja eri asioista kiinnostuneita ihmisiä. Ehkä joskus ongelma on siinä, että ei nähdä sitä, miten filosofia linkittyy käytännön toimintaan.
Pidän myös psykologian filosofiaa tarpeellisena alana.