Eräs kaverini laittoi seuraavat linkit, saatesanoina jos olet ihminen, haluat katsoa nämä:
Brené Brown: The power of vulnerability
http://www.ted.com/talks/brene_brown_on_vulnerability.html
Brené Brown: Listening to shame
http://www.ted.com/talks/brene_brown_listening_to_shame.html
Nämä kannattaa kuunnella. Tunnen kunnioitusta tätä tutkijaa kohtaan, sillä hän laittaa itsensä likoon kokonaisvaltaisesti ja tämä syvällinen, persoonallinen läsnäolo välittyy koko puheen ajan. Koin oloni kosketetuksi. Nauroin ja itkin näitä kuunnellessa. Suorastaan katharsinen kokemus.
"Ihmismieli ei ole säiliö, joka pitäisi täyttää, vaan tuli, jonka voi sytyttää." Tämän Plutarkhoksen sitaatin olen löytänyt psykologi Tapio Malisen kotisivuilta. Tämän Brené Brownin puheen TED:issä koin sytyttävän innostukseni.
Joskus katsoin hetken verran jotakin dokumenttia ranskalaisista jazz-muusikoista. Siinä kerrottiin jostakin muusikosta (en muista hänen nimeään), joka soitti instrumenttiaan niin, että hänen koko persoonallisuutensa kaikkine vivahteineen välittyi hänen soitossaan. Hän laittoi sielunsa siihen mitä teki. Minusta tämä olisi hyvä tapa tehdä myös tiedettä, erityisesti psykologiaa.
Parhailla puhujilla ja myös teksteillä on sellainen vaikutus, että ne koskettavat sielua ja ravistelevat koko olemusta, eivät vain tiedollista ja tietoista puolta. Ne sytyttävät inhimillisen innostuksen.
Psykologiaa pitää soittaa kuin särökitaraa - rosoisesti, elämänmakuisesti, intohimoisesti, koko olemassaolon intensiteetillä niin että persoona kuuluu. Parhaat soittajat voivat välillä iskeä kitaransa rikki ja sitten koota sen uudestaan.
Soittaa niin että laittaa sielunsa likoon, antaa olemuksensa virrata nuotti nuotilta ja todellistua kaikkine puolineen. Niin, että soitossa soivat kaikki elämän värit, sateenkaari sekä musta ja valkoinen, painileikit Thanatoksen kanssa Tuonelan vainiolla, kääritty sätkä, duunarin hiki, myyttiset kertomukset, mahdollisten maailmojen kuvittelu jossa logiikka ja mielikuvitus kohtaavat.
Soittaa niin, että siinä kuuluvat roskiksessa nukkuvat kodittomat katujätkät, vessan kaakelit kännissä, betonin graffitia kukkivat huokoset, kuuma keitto sateisen metsäretken jälkeen, kaikki muistot, säilöttynä kuin hillo: paljon marjoja ja sokeria ja hämmennystä, lasiseinä muodon ja sisällön välissä. Soittaa niin, että siinä kuuluu kevätaamun kastepisarahengitys vastasyntyneillä lehdillä, arkaaisten peilausten ja projektioiden vastavuoroisuus, tiskatut astiat, liikennevalot ja lautapelit, matkaliput ja elokuvaelämykset, työttömät leipäjonoissa.
Soittaa niin, että siinä kuuluu lapsuuden piha- ja ilmapiiri, katusoittajien sävelet ja lähijunien lähtöaikataulut, yksinhuoltajat sossun luukulla ja kauppajonoissa, vappupallot jotka nousevat taivaalle kuin rukoukset, kuihtuneet kukat ja punaiset vaahteranlehdet ruskan poltteessa, pimeän tiheä verkko hetkeä ennen nukahtamista, hylätyt lapset orpokodeissa, kipu, kärsimys, suru, ilo, elämänhalu ja levollisuus.
Soittaa niin, että siinä kuuluvat teoreettiset jäsennykset ja tulkinnan viitekehykset, ihminen päättymättömänä eksistentiaalimerkin todellistumisena elämän ja kuoleman metamorfooseissa. Soittaa niin että tulee olemassaolonsa verbiksi, toiminnaksi joka havainnoi realistisesti maailmaa säilyttäen uskon, toivon ja rakkauden, tuon pohjan kärsimyksen vähentämiselle, muutokselle ja generatiivisuudelle.
Soittaa niin, että siinä kuuluu kaikki eletty, koettu, ajateltu ja tunnettu, elämän tarkoitus.
Soittaa niin, että siinä kuuluvat mm. nämä sitaatit:
"Analyytikon on uskallettava olla tarpeeksi viisas ollakseen hullu."
- Psykoanalyytikko Danielle Quinodoz
"Myönnän, että jokaisen tiedemiehen on tosiasiassa työskenneltävä kuvitteellisen kanssa, tiedostamattoman logiikalla, ja näin tehdessään hän on runoilija tai taiteilija. Poeettinen intuitiivinen halu on intohimoa ymmärtää – – muiden viettiensä ohella inhimillisellä olennolla on vietti ymmärtää itseä ja maailmaa."
- Psykoanalyytikko Sandor Ferenczi
Soittaa niin että siinä kuuluu tämä kartta, tunteiden nuotitus ihmisyyden asteikolla:
http://www.keepandshare.com/doc/1945005/tunnekartta-105k?da=y
Soittaa niin kuin soittaisi elämänsä ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Siinä soitossa on doltolainen halu, kommunikaatio elävänä ihmisenä elävien ihmisten joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti