Sääntö VI – määrittelee ja selittää järjestystä
”Jotta erottaisimme yksinkertaisimmat asiat monimutkaisista ja seuraisimme niitä järjestyksessään, meidän tulee kiinnittää huomio siihen, mikä kussakin johtopäätösten ketjussa on yksinkertaisinta, kun olemme tutkiessamme johtaneet totuuksia suoraan toisista totuuksista, ja miten kaikki muut seikat poikkeavat yksinkertaisimmista enemmän, vähemmän tai keskenään yhtä paljon.” (s. 55)
Descartes ei tarkastele asioita minkään yksittäisen asian luontona vaan peräkkäisinä sarjoina jollaisiksi asiat voidaan järjestää. Kaikki asiat ovat joko riippumattomia tai riippuvia. Riippumattomia ovat ne jotka sisältävät itsessään puhtaan ja yksinkertaisen luonnon: itsenäinen, syy, yksinkertainen, universaali, yksi, yhtäläinen, samanlainen, suora, yksinkertainen, helpoin. Riippuvaista on se, joka jakaa ainakin osittain saman luonnon riippumattoman kanssa: epäitsenäinen, seuraus, yhdistelmä, yksittäinen, moni, epäyhtäläinen, erilainen, epäsuora jne. Riippuvuus ja riippumattomuus ovat näkökulmasidonnaisia.
Puhtaita ja yksinkertaisia luontoja on vähän. Metodin salaisuus on kiinnittää huomio juuri niihin, kaikkein riippumattomimpaan. Johtopäätökset muodostavat punoksen, tutkittavien asioiden peräkkäiset sarjat. Niihin jokainen kysymys on palautettava että sitä voisiin tutkia tällä varmalla metodilla. Samaa asiaa voidaan tutkia monella tavalla, toiset tavat ovat hankalampia ja hämärämpiä kuten väittämien johtaminen epäsuorasti. (s. 55-59)
Sääntö VII – määrittelee ja selittää järjestystä
”Tiedon kartuttamiseksi meidän on käytävä kaikki hankkeeseemme sisältyvät asiat läpi yksitellen noudattaen tässä jatkuvaa ja katkeamatonta ajatuskulkua. Asiat on myös koottava luetteloimalla ne riittävästi ja järjestelmällisesti.” (s. 60)
Esimerkiksi lukujen välisiä suhteita tutkittaessa käydään nämä suhteet muutamia kertoja läpi kuvittelussa, eräänlaisella jatkuvalla liikkeellä. Tällä liikkeellä nähdään jokainen suhde erikseen siirtyen samalla eteenpäin kunnes on opittu näkemään asia yhtenä kokonaisuutena. Liike ei saa katketa.
Luetteloa eli induktiota tarvitaan tiedon kartuttamiseksi. Se on täsmällistä ja huolellista tutkimusta, jonka avulla tehdään varmoja ja ilmeisiä johtopäätöksiä, sivuuttamatta mitään mikä koskee tutkittua kysymystä. Luetteloinnin tarkkuuden on oltava riittävää. Se mikä on riittävää, riippuu tutkimuskohteesta. Joskus, jos asiat on järjestetty luokkiin, riittää tutkia yhtä luokkaa, yhtä seikkaa tuosta luokasta, muutamia luokkaan kuuluvia tapauksia tai muutamia luokkia kaikkien sijasta. Lueteltavien asioiden järjestys voi vaihdella henkilön mukaan. (s. 60-63)
Sääntö VIII – kertoo milloin järjestys on välttämätön ja milloin ainoastaan hyödyllinen; seuraa toisesta säännöstä
”Jos tutkimassamme aihepiirissä ilmenee jotakin, mitä ymmärryksemme ei näe kyllin hyvin, täytyy pysähtyä. Muitakaan samassa yhteydessä seuraavia asioita ei silloin pidä tutkia, vaan turhasta työstä on pidättäydyttävä.” (s. 63)
On paikallaan kysyä, mitä on inhimillinen tieto ja miten laajalle se ulottuu, sillä tutkimus sisältää tiedon lisäksi oikeat välineet ja koko metodin. Metodi on taito joka sisältää tiedon siitä, miten tarvittavat välineet työskentelyyn valmistetaan.
Vain ymmärrys kykenee tieteelliseen tietoon. Kolme muuta kykyä, kuvittelukyky, aistit ja muisti, voivat haitata tai tukea sitä. Jos tuloksena on tieto siitä, että jonkin ongelma on ihmisjärjen käsityskyvyn ulottumattomissa, tämä on tietona yhtä arvokasta kuin mikä tahansa muukin. (s. 63-68)
Sääntö IX - intuitio
”Järjen terävin kärki on suoraan kohdistettava kaikkein pienimpiin ja helpoimpiin
asioihin, joiden parissa on syytä pysytellä niin kauan, että totumme näkemään totuuden tarkasti ja selkeästi.” (s. 68)
Tässä järkeä voi verrata silmien katseeseen. Kaksi järjen tärkeintä kykyä ovat selkeys eli kyky nähdä kukin yksittäinen asia tarkasti, sekä nokkeluus, eli kyky johtaa asioita taitavasti toisistaan. (s. 68-70)
Sääntö X – luettelointi
”Järkeä on harjoitettava tutkimalla sellaista, mitä toiset ovat jo keksineet, jotta se kehittyisi teräväksi. Metodia tulee soveltaa myös ihmisten vähäpätöisimpiin taitoihin ja etenkin sellaisiin tehtäviin, jotka luovat järjestystä tai joissa edellytetään sen noudattamista.” (s. 70)
Näitä keksittyjä asioita tutkiessa on kuitenkin tärkeää, että emme ota ratkaisuja valmiina toisilta vaan keksimme ne itse.
”Mutta satunnaiset arvailut [ilman taitoa] himmentävät järjen valoa ja totuttavat sen niin lapsellisiin ja turhiin asioihin, että se myöhemmin takertuu aina asioiden pintaan eikä pääse tunkeutumaan syvemmälle.” (s. 71-71)
Loogikot eivät pysty menetelmällään muodostamaan ainuttakaan syllogismia, jossa pääteltäisiin totuus, ellei heillä ole jo ennalta tietoa siitä totuudesta joka siinä päätellään. Logiikasta on näin ollen hyötyä vain muutettaessa teorioita helpompaan muotoon. (s. 70-73)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti