VII FILOSOFINEN ARGUMENTOINTI - 1 Sokraattinen metodi

VII FILOSOFINEN ARGUMENTOINTI

1 Sokraattinen metodi (s. 78-81)

Sokraattisen metodin keskeiset asiat käyvät hyvin ilmi Menon-dialogin osasta jossa on tarkoitus löytää ”hyveen” määritelmä. ”Seuraavassa on esitetty keskustelun päävaiheet hieman yksinkertaistettuina.” (s. 78) [Tiivistin idean lyhyemmäksi.]

(1) Luettelo määritelmän sijasta.
Aluksi Menon antaa esimerkkitapauksia hyveestä. ”Sokrates ei ole tyytyväinen, koska Menon vain luettelee erilaisia hyveitä, eikä kerro “mikä on se nimenomainen ominaisuus, joka yhdistää ne ja tekee niistä keskenään samankaltaisia” - -vaikka hyveitä on monenlaisia, “niillä kaikilla on jokin yhteinen hahmo, jonka perusteella ne juuri ovat hyveitä” (72c). Tämä “yhteinen hahmo” on tietysti se hyveen olemus tai hyveen käsite, joka määritelmän pitäisi paljastaa. (s. 78)

Tyypillisessä sokraattisessa keskustelussa on tavoitteena edetä yksityistapauksista käsitteen yleiseen määritelmään. Lähtökohtina toimivat yksityistapaukset ovat selviä ja tuttuja, mutta etsitty yleiskäsite on vielä hämärän peitossa. (s. 79)

(2) Vastaesimerkit. Menon - - ehdottaa uutta määritelmää: “[Hyve] on kykyä hallita ihmisiä” (73c). ” (s. 79) Sokrates osoittaa vastamerkin avulla, että näiden käsitteiden alat eivät ole identtiset. ”Vastaesimerkin menetelmä on tärkeä filosofisessa argumentaatiossa, koska käsitteen määritelmän voi helpoimmin osoittaa puutteelliseksi nimenomaan osoittamalla, että se sopii liian harvoihin tai liian moniin olioihin. ( s. 79)

Hyvässä määritelmässä määriteltävän käsitteen eli definiendumin alaan kuuluvat täsmälleen samat oliot, jotka kuuluvat myös määrittelevän käsitteen eli definiensin alaan. Tällöin määritelmä ei ole liian laaja eikä liian suppea, vaan juuri sopiva. Se paljastaa määriteltävän asian X olemuksen kertomalla, mitkä ovat riittävät ja välttämättömät ehdot sille, että jokin on X. (s. 80)

(3) Kehämääritelmät. Lopulta Menon päätyy ehdotukseen, että hyve on kykenemistä hyvän
hankkimiseen. - - Kaikki määritelmät, joissa määriteltävä sana itse esiintyy omassa määritelmässään, ovat kehämääritelmiä. (s. 80)

Menon muuttaa määritelmäänsä siten, että hyve on oikeudenmukaista haluamisen arvoisten asioiden hankkimista. Tämäkin on Sokrateen mielestä kehämääritelmä. Koska ”oikeudenmukaisuus on yksi erityinen hyve, sitä ei voi käyttää hyveen yleisen käsitteen määritelmässä. Lisäksi oikeudenmukaisuuden käsitteen käyttö hyveen määrittelyssä edellyttäisi tietoa siitä, mitä oikeudenmukaisuus on. Mutta sitähän ei vielä voida tietää, koska tässä vaiheessa ei edes tiedetä, mitä hyve yleensä on.” (s. 80)

Menon‐dialogi päättyy ilman ratkaisua mutta sen sivutuotteena syntyi kolme argumentaatiosääntöä:

”(1) Älä määrittele käsitettä luettelemalla sen alaan kuuluvia tapauksia, vaan paljasta sen sisältö.
(2) Tee määritelmistäsi vastaesimerkin kestäviä.
(3) Älä käytä kehämääritelmiä.
Nämä kolme ovat hyviä ehdokkaita yleispäteviksi argumentaatiosäännöiksi.” (s. 81)


(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)