VIII MERKITYS JA TULKINTA 1-4

VIII MERKITYS JA TULKINTA

1 Käsite, sen ala ja sisältö 2 Käsitteiden määrittelystä 3 Leibnizin ja Kantin huomautukset & 4 Klassisen teorian uudet vaatteet: Frege (s. 87-92)

Tulkinnan ottaminen mukaan logiikan ja argumentaation yhteyteen on perusteltua, ”koska kaikki argumentointi tapahtuu kielen avulla ja koska merkitykset liittyvät läheisesti kieleen. Tulkinnan käsite liittyy olennaisesti merkitykseen, koska tulkinnalla tekstistä kaivetaan esille sen merkitys.” (s. 87)

”Mutta millainen olio merkitys on? Jo muinaiset kiinalaiset filosofit huomauttivat, että hevonen on aivan eri asia kuin hevosen käsite. Hevosella voi ratsastaa mutta hevosen käsitteellä ei voi ratsastaa - - Kirjoituksessaan Tulkinnasta (luku 1) Aristoteles kuvaa kielen sanojen ja ajattelun käsitteiden välistä suhdetta ja sitoutuu selvästi sanojen merkitystä edeltävien "ajattelun kielen" merkitysten olemassaoloon:

Puhutut sanat ovat mielen tapahtumien symboleita, ja kirjoitetut sanat ovat puhuttujen sanojen symboleita. Samalla tavoin kuin kaikilla ihmisillä ei ole samoja kirjoitettuja merkkejä, niin heillä ei ole samoja puhuttuja ääniäkään, mutta ne mielen tapahtumat, joita nämä merkit symboloivat, ovat samoja kaikilla ihmisillä, niin kuin ovat nekin oliot joiden kuvia kokemuksemme ovat.” (s. 87)

”Aristoteles väittää tässä, että kaikilla ihmisillä on samat ajatukset (käsitteet ja niistä muodostetut arvostelmat), mutta erikieliset ihmiset käyttävät eri sanoja ilmaistakseen ne. On siis olemassa abstrakteja (ei ajassa eikä avaruudessa olevia) merkityksiä, jotka voidaan ilmaista minkä tahansa kielen avulla.”

”Keskiajan skolastisessa logiikassa tehtiin käsitteen alan ja sisällön (ekstension ja intension) ero: sisältöön kuuluvat ne ominaisuudet, jotka tekevät käsitteestä juuri sen käsitteen, joka se on. - - käsitteiden sisällön ja alan välillä on seuraava lainomainen suhde: - - käsitteen ala ja sisältö ovat kääntäen verrannolliset.”(s. 87-88)

” - -Sokrateen ja Platonin mukaan filosofian tehtävä on määritellä käsitteitä. Käsitteen määritelmä kertoo, mistä merkityselementeistä käsitteen sisältö koostuu. Hyvä määritelmä paljastaa määriteltävän asian olemuksen. Olion olemukseen kuuluvat ne ominaisuudet, jotka sillä on välttämättä oltava, eli ne ominaisuudet, joita ilman se ei olisi se olio, joka se on. Modernimmin ilmaistuna jonkin käsitteen määritelmä antaa ne riittävät ja välttämättömät ehdot, jotka olion on täytettävä kuuluakseen tuon käsitteen alaan.” (s. 88)

”Leibnizin perusajatus on - - tämä:

(i) Ihminen, jolla on selvä idea X:stä, pystyy jakamaan oliot X:iin ja ei‐X:iin.
(ii) Ihminen, jolla on tarkka idea X:stä, pystyy määrittelemään X:n käsitteen.” (s. 89)

”Kantin tietoteorian ”mullistavin ajatus oli juuri se, että käsitteet määräävät hyvin pitkälle sen mitä me havaitsemme. - - Tässä mielessä havaitseminen on käsitteellistämistä. Ihmiset eivät koe epämääräisiä muotoja, värejä ja ääniä, vaan he havaitsevat valmiita, kokonaisia, jo joksikin tulkittuja olioita: taloja, puita, autoja, koiria jne. Kantin ja Leibnizin oivallukset yhdistämällä voisi sanoa, että käsite on ihmisellä oleva kyky tehdä erotteluja.”(s. 89-90)

”Gottlob Frege omaksui klassisen opin lähes kyselemättä. Hän erottaa kuuluisan kirjoituksensa “Über Sinn und Bedeutung” (1892) aluksi neljä asiaa:

(1) sanan, (2) tarkoitteen eli konkreettisen olion, johon sana viittaa, (3) merkityksen eli sanan ilmaiseman abstraktin käsitteen ja (4) merkitykseen liittyvän subjektiivisen mielteen. Näiden neljän erottamatta jättämisestä on ollut seurauksena valtava määrä sekaannuksia.” (s. 90)

”Hän aloittaa kysymällä onko samuus (Gleichheit) suhde kahden eri olion välillä vai yhden olion kahden eri nimen välillä. - - Frege vastaa kysymykseensä sanomalla, että identiteetti ei ole suhde kahden olion välillä vaan se on suhde yhden ja saman olion nimien välillä. Sillä jos samuus olisi relaatio olioiden välillä, lauseet “a = b” ja “a = a” sanoisivat saman asian. Mutta näin ei ole. - - Miten sitten on mahdollista, että lauseet muotoa “a = b” sanovat jotain maailmasta, kun taas lauseet muotoa “a = a” ovat pelkkiä tautologioita vailla mitään informaatiosisältöä? Selitys on se, että merkit “a” ja “b” esittävät olion, johon ne viittaavat, eri tavoin.” (s. 91)

Fregen mielestä käsitteet eivät ole psykologisia, sillä hän ”erottaa sanan objektiivisen merkityksen ja siihen liittyvän subjektiivisen mielikuvan tai mielteen. - - kaksi ihmistä voi kyllä ajatella “samaa asiaa”, - - mutta heillä ei voi olla samaa psyykkistä tilaa, vaan molempien on ajateltava häntä omassa tietoisuuden virrassaan, omalla mielteellään. ” (s. 91-92)

”Frege tekee mielteen ja merkityksen eron selvästi näin: Mielikuva on subjektiivinen tapahtuma, eikä kahdella eri ihmisellä voi olla täysin samanlaisia mielikuvia. Merkitykset kuuluvat [sen sijaan] ihmiskunnan yhteiseen perintöön, jossa ne säilyvät sukupolvelta toiselle. ... Vaikka kahdella ihmisellä ei voi olla samanlaisia mielikuvia, he voivat käsittää saman merkityksen. (SB 29).” (s. 92)

”Sanan tarkoite (jos sanalla on sellainen) on tavallisesti objektiivinen maailmassa oleva olio, ja myös sanan merkitys on objektiivinen ajan ja paikan tuolla puolen oleva merkitys, mutta sanaan liittyvä mielikuva on subjektiivinen. Jokainen ihminen liittää erilaisia mielikuvia samaan ilmaukseen, vaikka he kaikki liittäisivätkin tuon ilmauksen samaan tarkoitteeseen. Sanan merkitys on jotain tältä väliltä: se ei ole yhtä objektiivinen kuin tarkoite, mutta se ei ole myöskään yhtä subjektiivinen kuin mielikuva.” (s. 92)


(Seppo Sajama: Logiikka ja argumentaatio 2012)