Filosofiaa lukiessani olen useasti törmännyt Antiikin Kreikan merkityksen korostamiseen. Epäilemättä pitää paikkansa että silloin luotiin perustaa länsimaiselle sivistykselle - filosofialle, demokratialle, tieteelle.
Minua kuitenkin häiritsee Antiikin Kreikan ajoista puhuttaessa ja kyseisen ajan merkitystä korostettaessa ja kehuttaessa eräs asia. Klassisella kaudella vapaat miespuoliset jäsenet saivat osallistua asioista päättämiseen ja heillä oli myös aikaa filosofoida ja väitellä.
Heillä oli aikaa, koska naisilla, orjilla ja maahanmuuttajilla näitä samoja mahdollisuuksia ei ollut. Lisäksi he ovat luultavasti niitä, jotka pitivät yhteiskunnan perusasiat toiminnassa. Kertaakaan en kuitenkaan ole törmännyt sellaiseen mainintaan, jossa annettaisiin kiitos nykyisestä Antiikin Kreikkaan pohjautuvasta sivistyksestä myös näille ihmisryhmille.
Tämä on mielestäni puute. Omasta kokemuksestani tiedän, että jos käytän päivästäni 8-12 tuntia lukemiseen ja ajattelemiseen, tunnin-pari sosiaaliseen elämään ja tunnin-pari liikuntaan, kaikkien muiden - käytännön asioiden - kanssa tulee kiire tai sitten niitä ei enää ehdi tai jaksa hoitaa samalla intensiteetillä kuin itseä oikeasti kiinnostavat jutut kuten lukeminen, ajattelu ja liikunta sekä ihmisten tapaaminen.
Nyky-yliopistolla opiskelijoilla on mahdollisuus käydä syömässä. Mietin, kuinka usein esimerkiksi yliopistoilla keittäjät ja siivoojat saavat kiitoksen arvokkaasta panoksestaan siihen, että muilla on mahdollisuus opiskella ja tehdä töitä siistissä ympäristössä sekä saada edullista, hyvää ja terveellistä ruokaa.
Alf Rehnin kirjassa "Vaaralliset ideat" on todettu, että "...elämme mutkikkaassa maailmassa, jossa luovuutta voi ilmetä verkostoissa, tiimeissä, hajanaisissa ryhmissä. - - luovuuden alkuperä ei ole ollut yksilössä, eikä luovuus synny aivoissa vaan useampien aivojen välillä. - - useimmat hyvät ideat syntyvät erityyppisen yhteistyön tuloksena. - - luovat organisaatiot ovat täynnä ihmisiä, jotka kykenevät yhdistämään yksilölliset taitonsa ja lahjansa suuremmiksi kokonaisuuksiksi." (s. 127-128)
Olen tästä täysin samaa mieltä. Minusta sosiaalisten verkostojen merkitystä arvioidessa tulisi huomioida myös päivittäisten, käytännön asioiden sujumisesta huolehtivien ihmisten merkitys. Ruumiillisena olentona ihmisen aivot eivät toimi, jos hän ei esimerkiksi saa riittävästi terveellistä ravintoa. Jos joskus teen väitöskirjan, kutsun väitöskirjakahville myös siivoojia ja keittäjiä.
Juuripa noin minustakin. Se hyvinvointi mitä meillä on on kaikkien yhdessä tuottamaa. Mut sit se hyvinvointi, ei sitä sit tasan jaetakkaan.
VastaaPoistaVoidaanko aatella et tuo ansaitsee sitä hyvinvointia enemmän, koska se on kouluttautunu pidemmälle kuin toinen ja tekee sellaista työtä mitä moni muu ei osaa tehdä. Ja sit kuitenkin jos se enemmän hyvinvointia saava ois joutunu itse siivoon ja viljeleen maata ja kokkaan ja valmistaa vaatteensa jne jne niin eipä sille ois jääny paljo aikaa eikä voimia opiskella ensin pitkään ja sitten tehdä sitä jotain pitkää koulutusta vaativaa työtä.
Musta meillä on maailmassa aika vakava vääristymä tässä asiassa. Se että kaikki ihmiset ovat ihmisenä ns. tasa-arvoisia alkaa oleen joissain osin maailmaa jo aika hyvällä mallilla. Se että kaikki työ on yhtä arvokasta ja välttämättä tarvittu sen tietyn hyvinvoinnin saavuttamiseen, noin yksinkertaistetusti ilmaistuna, sen tajuamiseen isossa mittakaavassa taitaa mennä vielä aikaa kaikkialla maailmassa. (onneksi sitäkin tapahtuu) Ja niin kauan se hyvinvointiki jaetaan epätasaisesti, vaikka se on tasaisesti tuotettu.
Enkä todellakaan tarkoita ettenkö arvosta pitkälle kouluttautuneita ihmisiä. Arvostan heitä kyllä. Mutta en yhtään enempää kuin vähemmän koulutautuneitakaan. Niin ihmisenä kuin hyvinvoinnin jaossa arvostan heitä yhtä paljon.
Minusta ihmisarvo on sama kaikilla, riippumatta sukupuolesta, iästä, koulutuksesta, etnisyydestä jne. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että siivoojat, kokit, maanviljelijät ja vaikkapa rakennustyöläiset ansaitsevat arvostuksen työstään siinä missä vaikkapa lääkärit, psykologit tms. akateemisesti kouluttautuneet ammattiryhmät.
VastaaPoistaNykyään tosin taitaa olla niin, että harva akateemisesti koulutettu on tehnyt vain akateemisia töitä. Iso osa tuntemistani korkeakoulutetuista on myös ollut töissä siivojana, kaupan kassalla jne. Se on hyvä asia. Luokkayhteiskuntaa en kannata. Lisäksi on hyvä saada ymmärrystä erilaisista töistä ja ammateista. En oikein usko että voisin täysin ymmärtää duunarin arkea, jos en olisi koskaan tehnyt ruumiillista työtä ja jos minulla ei olisi koskaan ollut lähipiirissäni myös duunareita.
Ammatteja ei kyllä voi ihan suoraan jaotella vain duunarin ammatteihin ja koulutettujen ammatteihin. Hyvä esimerkki on lähihoitajan työ. Siihen vaaditaan koulutus mutta työ on sekä psyykkisesti kuormittavaa että fyysisesti raskasta.
Toinen asia mikä tulee mieleen on se, että yhteiskunnassamme on myös ihmisiä, jotka eivät halua opiskella vaan tehdä mahdollisimman käytännönläheistä ja konkreettista työtä. Vaikka on hyvä asia, että kouluttautumista arvostetaan, myös niille jotka eivät halua kouluttautua, pitää löytyä työtä ja oma paikka yhteiskunnassa sen arvostettuina jäseninä.
Hyvinvointi on epätasaisesti jakautunutta, valitettavasti. Jokainen voi kuitenkin tehdä jotakin tämän epätasaisuuden purkamisessa. Oma panos voi tuntua pieneltä, mutta jos jokainen tekisi jotakin, vaikka pientäkin, maailma olisi parempi paikka. Psykoanalyytikko Pentti Ikonen kertoi eräässä haastattelussa, että analyytikkojen etiikkaan kuului ottaa analyysiin ainakin yksi vähävarainen asiakas huomattavasti pienemmällä maksulla. Hän noudatti tätä. Tämä kuulostaa hyvältä menettelyltä jota aion itsekin noudattaa jos joskus olen psykoterapeutti.
Törmäsin hiljattain, en muista missä, tiedä vaikka ois sun blogissa ollu :-) kirjoitukseen, jota en tarkkaan muista, mutta sisällön idea oli tämä.
PoistaJos annat köyhälle ruokaa tai rahaa olet pyhimys, hyvä ihminen, ihailtava, avulias jne. Jos kysyt, miksi tuo ihminen on köyhä, miksi sillä ei ole ruokaa eikä rahaa, olet kommunisti, valtion ja ihmisten vihollinen, vaihtoehtoilija, hippi jne.
Tuo on valitettavan yleistä ajattelua nykyään ja itsekin siihen törmään aina joskus. Köyhää saa auttaa, mutta siihen rakenteeseen, joka tuottaa väistämättä köyhiä, siihen ei saa puuttua eikä sitä saa muuttaa.
Toki niin kauan kuin on ihmisiä joita voi kutsua köyhiksi, heidän auttamistaan kannatan. Mutta sen ei tulisi minusta jäädä tähän eikä se riitä minulle. Itse haluaisin, että yhteiskunta olisi rakenteellisesti sellainen, että köyhyys ei olisi mahdollista ja että kaikki voisivat osallistua yhteisen hyvinvoinnin tuottamiseen ja tuo hyvinvointi jaettaisiin tasaisesti.