Olen viime päivät käyttänyt ajatuksellisten innoittajieni miettimiseen. Tämä lista ei ole kattava eikä se sisällä kaikkia ajatteluuni sekä olemisen ja toiminnan tapaani vaikuttaneita ihmisiä. Oikeastaan ei ole yhtäkään ihmistä, jolta en olisi oppinut jotakin. Henkilöt ovat sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä.
Timo Airaksinen
Airaksisen tekstejä en ole lukenut. Olen nähnyt hänet joskus telkkarissa ja lukenut artikkelin wikipediasta: ”Akateemisten töidensä lisäksi Airaksinen on kirjoittanut suurelle yleisölle suunnattuja ajankohtaisia yhteiskunnan ja elämän ilmiöitä pohdiskelevaa kirjallisuutta. Aiheina ovat olleet tekniikka, minuus, onnellisuus, vanhuus ja rakkaus. Hän on kuitenkin sanonut asenteensa julkiseen filosofiuteensa olevan ironinen ja että hän väittää milloin mitäkin.”
Pidän siitä, että Airaksinen on tarttunut ihmiselämän suuriin kysymyksiin, kuten rakkauteen. Pidän myös hänen ironisesta asenteestaan. Tämä on ollut omalle äänelleni merkityksellistä sikäli, että olen kokenut voivani löytää tästä tilan, jossa ajatuksilla on liikkumavapautta. Se että olen nyt jotain mieltä, ei tarkoita sitä etten voisi vaikkapa vuoden päästä ajatella toisin. Myös itsensä kanssa voi väitellä. Pidin myös tästä Airaksisen kirjoittamasta teoksesta jo nimensä puolesta: ”Saasta: Filosofinen johdatus jätteen todellisuuteen.” Minusta tämä on oivallinen esimerkki filosofisesta luovuudesta.
En tiedä mitä mieltä hänen ajatuksistaan olisin, koska en ole niitä lukenut. Saattaa olla, että olisin eri mieltä. Joka tapauksessa hänen teoslistansa kuvaa rohkeaa otetta filosofiaan, samoin kuin uskallus myöntää väittävänsä milloin mitäkin ironisella asenteella. Ironisesta asennoitumisesta on usein hyötyä ja huvia muutenkin – se antaa tarvittavaa etäisyyttä moniin asioihin.
Vaikka harrastankin mystiikkaa ja Airaksinen puolestaan on ateisti, tämä ei ole mikään syy olla arvostamatta häntä ajattelijana mm. edellä mainituista syistä. Maailma tarvitsee myös ateisteja ja agnostikkoja ja heidän ajatteluaan.
Richard Bach
Richard Bachin kirja "Lokki Joonatan" on hyvää luettavaa psykologeille mitä tulee erilaisuuteen ja sen suhteeseen erilaisiin ryhmäilmiöihin. Kirjan voi katsoa olevan myös vastaus siihen psykologiseen ja filosofiseen ongelmaan, voiko ihminen ohittaa "alemman tason" tarpeita korkeampien takia. Maslowin tarvehierarkian mukaan ihmisen perustarpeet (kuten syöminen) tulee ensin olla kunnossa, ennen kuin ihminen voi keskittyä korkeampiin (kuten luovuuteen). Yleisesti ottaen tämä on näin, ja tietenkään ihminen ei voi pitkään tinkiä perustarpeista ja säilyä toimintakuntoisena. Hetkellisesti se kuitenkin on mahdollista. Mielestäni John Stuart Mill päätyi samanlaiseen ajatukseen kirjassaan Utilitarismi.
Gaston Bachelard
Luettuani kirja-arvostelun Gaston Bachelardin kirjasta Tilan poetiikka, se innosti minua ajattelemaan kieltä ihmisen kotina, ihmisten välisiä kielellisiä eroja sekä syitä siihen, miksi joidenkin ihmisten kieli tuntuu kotoisalta ja toisten ihmisten kieli epämukavalta. Tällä ajatuksella on ollut merkittäviä vaikutuksia ajattelussani yhdistettynä Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoriin liittyvään pohdintaan ja yleensä ihmisten välisiin kielellisiin kohtaamisiin. En ole vielä lukenut Bachelardin kirjaa, mutta jokin päivä luen sen. Se vaikutti kokonaisuudessaan kiinnostavalta teokselta.
Mihail Bahtin
Mihail Bahtinin moniäänisyyden käsite on ollut minulle hyvin merkityksellinen. Tutustuin tähän käsitykseen lukiessani kirjaa Tutkiva oppiminen. Kyseinen käsite puhutteli minua välittömästi. Olen pyrkinyt ymmärtämään tätä käsitettä soveltamalla sitä käytäntöön – etsimällä jokaisen kohtaamani ihmisen äänestä jotakin jonka voin omaksua omaan ääneeni tai jota voin ainakin hetkellisesti testata omassa dynamiikassani.
Toinen ajatus on karnevalismi. Tätä olen pyrkinyt soveltamaan psykologiassa. Hikipediasta olen kokenut saavani tähän hyviä virikkeitä. Vaikka psykologia on intohimoni, se ei kuitenkaan ole syy olla suhtautumatta psykologiaan kriittisesti ja ajoittain myös karnevalistisesti. Siinä on kyse samasta asiasta kuin ironisessa asenteessa – tarvittavan etäisyyden ottamisesta. Psykologia on ala joka tulee ottaa tosissaan ja vakavissaan, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö psykologiaan voisi ottaa ajoittain humoristista etäisyyttä. Joskus tämä etäisyys voi auttaa tarkastelemaan omaa alaa ja sen käytäntöjä uudesta, tuoreesta näkökulmasta sekä auttaa keksimään kehitysideoita.
En ole koskaan lukenut yhtäkään Bahtinin teosta, se on puute joka täytyy jossain vaiheessa paikata. Bahtin tuntuu muutenkin kiinnostavalta ajattelijalta siitä näkökulmasta, että olen kieli- ja kirjallisuusorientoitunut ajattelussani.
Brené Brown
Tämä tutkija on yksi niitä, joiden sanoma on koskettanut minua kokonaisvaltaisesti olemustasolla. Yleensä tämän kokonaisvaltaisen olemustason kokemuksen erottaa siitä, että se herättää emootioita ja aiheuttaa laadullisia muutoksia kokemuksellisuudessa. Perustelut tulivat jo aikaisemmin. Lyhyesti voisi sanoa, että B. Brown laittoi itsensä likoon niillä videoilla jotka tänne linkitin. Kokosydämisyys on asia jota arvostan tieteen teossa.
Marie Curie
Marie Curie oli yksi idoleistani teini-ikäisenä. Tein hänestä eräälle kurssille kurssityön jota varten luin hänen elämäkertansa. Minulle jäi parhaiten mieleen se, kuinka hän opiskeluaikoinaan asui jonkin aikaa jollakin vintillä ja välillä hänellä ei ollut muuta syömistä kuin teetä ja ehkä leipää. Siitä huolimatta hän oli syvällisen innostunut siitä mitä teki – fysiikan opiskelusta ja myöhemmin tutkimisesta. Loppujen lopuksi hän kuoli radioaktiivisen säteilyn aiheuttamaan sairauteen.
Vaikka monet tämän listan henkilöt ovatkin filosofian tai psykologian alan edustajia, omistautuneisuus omalle alalle koskettaa ja innostaa tieteenalojen rajoista tai tieteenfilosofisista näkemyseroista riippumatta. Marie Curie oli katsantokannaltaan positivisti – tieteenfilosofinen lähtökohta jota en koe omakseni ja joka on melko kaukana esimerkiksi fenomenologisesta asenteesta. Tämä ei ole kuitenkaan mikään syy olla arvostamatta Marie Curieta joka tuntui todella asialleen intohimoisesti ja kunnianhimoisesti omistautuneelta tiedenaiselta. Tässä tapauksessa sukupuolella on väliä, sillä naiset tarvitsevat esimerkkejä ja esikuvia toisista naisista, joiden intohimo on tiede.
Marie Curien ajatteleminen on vieläkin monesti kannustanut minua jatkamaan työskentelyäni silloin kun olen itse ollut nälkäinen ja väsynyt. Hänen omistautumisensa tieteenalalleen kosketti sieluani jo teini-ikäisenä ja koskettaa edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti