Pentti Ikonen
Psykologi-lehdessä 8/2007 oli haastateltu Pentti Ikosta. Mielestäni se, että hän noudatti kuvaamaansa analyytikkojen etiikkaa ottaa ainakin yksi vähävarainen asiakas huomattavasti pienemmällä maksulla, on esimerkillistä toimintaa jota haluan itse myös noudattaa jos joskus olen psykoterapeutti.
Lisäksi minua puhutteli erityisesti hänen tämä ajatuksensa: ”Nykyään on painetta olla nopea ja tehokas. Jos ajateltaisiin esimerkiksi, ettei sinfoniassa tai konsertossa saisi tarvita noin paljon instrumentteja ja teokset pitäisi voida soittaa puolta nopeammin, niin mitä musiikkia se sitten olisi?”. (s. 98-101) Tämä ajatus on ollut usein lohdullinen kiireen keskellä ja silloin, kun olen tarvinnut perusteluja sille että saan tehdä asiat omaan tahtiini, siten kuin sen parhaaksi näen ammattiin kasvamisen näkökulmasta.
Tässä aiheeseen liittyvä teksti seiniin tuijottelun jalosta taidosta:
http://www.hs.fi/kotimaa/Seiniin+tuijottelun+jalo+taito/a1305557925768
Teksti käsittelee tiivistetysti sanottuna sitä, miten aivojen syvät, tiedostamattomat prosessit vaativat aikaa ja miten juuri nämä aikaa vaativat prosessit voivat olla tärkeitä esimerkiksi luovuudelle.
"Syvällä aivojen uumenissa on käynnissä tiedostamaton prosessi, joka näkee mitä me emme näe. Se näkee kehityskulkuja, säännönmukaisuuksia ja yhteyksiä, jotka ovat liian laajoja, liian monimutkaisia ja liian ulottuvaisia tietoisen mielemme nähdä. Se on vastuussa siitä, kun olet pohtinut jotakin ongelmaa ja eräänä aamuna heräät ratkaisu kristallinkirkkaana mielessäsi, mutta et osaa selittää, miten se tapahtui. Tällä tasolla oppiminen ja oivaltaminen tapahtuvat ilman kieltä. Kaikki, mitä se vaatii, on aikaa, ja mahdollisuuden tulla esiin."
Olemme kuitenkin tottuneet siihen, että asiat pilkotaan analyyttisesti, uutterasti ja järjestelmällisesti osiin ja koko ajan on kiire: "Ketään ei tahdo saada kiinni kuin korkeintaan neuvottelujen välillä. - - Sähköposteihin vastataan keskiyöllä tai viideltä aamulla. Olen haastatellut lääkäriä siten, että sairaanhoitaja piti puhelinta lääkärin korvalla samalla kun hän leikkasi potilasta."
Tässä voi olla myös syy, miksi maailma ei enää tuota sellaisia suuria filosofeja kuten Immanuel Kant, "joka teki suuren osan ajattelutyöstään pitkillä päivittäisillä kävelyretkillä". Tässä on pohdittavaa yliopistomaailmallekin.
"Me tarvitsisimme aikaa tuijotella seiniin, aikaa tarkkailla, aikaa hukkua kysymykseen, aikaa eksyä ongelmaan, aikaa kokeilla vikateitä, ja aikaa olla nielaisematta ensimmäistä vastausta ja jatkaa etsimistä. Tarvitsisimme aikaa olla ajattelematta ja aikaa antaa ajatusten nousta itsestään esiin. Mitkään luovan ajattelun työpajat ja koulutusviikonloput eivät tule meitä pelastamaan, sillä aivojen syviä prosesseja ei voi ohjata, kiirehtiä tai pakottaa. Ilman tällaista luovaa aikaa me vain mittaamme, tilastoimme, tulostamme ja nyhjäämme lähtökuopissa."
Kirjoittajan oma sovellus tutkimustulosten pohjalta on seuraava: "Kun koulusta seuraavan kerran tulee noottia siitä, että poikani vain tuijottelee seinään eikä pänttää, lähetän takaisin nootin jossa sanotaan, että seiniin tuijottelevaa lasta ei saa häiritä. Hän oppii parhaillaan omalla tavallaan."
Ajattelun sinfonia vaatii instrumentin nimeltä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti