Ajatuksellisia innoittajiani XIV - Anthony de Mello 1

Anthony de Mello

Anthony de Mellon ajattelussa on paljon samaa kuin buddhalaisessa psykologiassa. Referoin muutamia ideoita vapaamuotoisesti ja ajattelen asian vierestäkin. Eläköön assosiatiivisuus. Erityisesti olen pitänyt hänen ajatuksistaan käsitteisiin tarttumattomuudesta. Mielestäni käsitteisiin tarttumattomuudessa on sama idea kuin Malisen teksteissä kahdesta jäsennystavasta, suhteellisesta ja absoluuttisesta. Suhteellinen jäsennystapa on käsitteellinen, absoluuttinen käsitteistä vapaa, jolloin käsitteiden tilat ovat ontologisesti tyhjiä. Näitä molempia jäsennyksiä voi käyttää samaan aikaan.

Nämä ajatukset ovat olleet pohjana fenomenologian lisäksi, kun kehitin ne kaksi jäsennystä ajalle, ”mitä kello on” ja ”mitä aika on”. ”Mitä kello on”-jäsennys kuuluu käsitteellisen, suhteellisen jäsennystavan piiriin, ”mitä aika on”-jäsennys taas absoluuttisen jäsennystavan piiriin. Molempia voi käyttää samanaikaisesti tai vaihdellen. Mielestäni tämä voi kuvata myös eroa S- ja N-preferenssin käytössä. S-preferenssi tarkoittaisi silloin suhteellista jäsennystapaa, ”mitä kello on”-jäsennystapaa ja N-preferenssi puolestaan absoluuttista.

Anthony de Mello on puhunut siitä, että jos ei tartu käsitteisiin, mikään ei voi haavoittaa. Hän on puhunut mm. siitä, että jos joku esittää väärän arvion minän kuvasta, ei siitä tarvitse välittää. Jos tuo joku ei nähnyt kuin itse luomansa kuvan, ei hän nähnyt oikein, eikä se ole niin merkityksellistä. Jos tuo joku ei ole valmis korjaamaan käsitystään, se on hänen menetyksensä.

Väärät kuvahavainnot vastaavat tavallaan argumentaatiovirheitä. Niistä ei tarvitse välittää, niihin ei tarvitse vastata ja niitä voi vain seurata havainnoivasta positiosta käsin. Muistaakseni Alf Rehn määritteli Uutisvuodossa loanheiton jotenkin niin, että esimerkiksi väitetään että André Wickströmillä on ollut suhde Johanna Tukiaisen kanssa ja jos Wikström ei kommentoi asiaa, silloin sen täytyy olla totta. Sanatarkasti en tätä muista, mutta idea ehkä tuli siinä.

Tämä on argumentaatiovirhe nimeltä todistustaakan vyöryttäminen. Muita vastaavia ovat ”Pystytkö osoittamaan, että et tehnyt häirikkösoittoja N.N.:n puhelimeen viime yönä?” ja ”oletko jo lopettanut puolisosi hakkaamisen” johon, vastaapa mitä hyvänsä, lopputulos on että henkilö vetää puolisoaan turpiin säännöllisesti.

Joskus argumentaatiovirheet ovat suorastaan hulvattomia, niin värikästä elämää kukaan ei edes voisi viettää. Ne ovat myös varsin kaavamaisia, sisältävät esimerkiksi toistuvia negatiivisia viittauksia ihmissuhdeasioihin tavalla joka ei mallinna ollenkaan henkilön ajattelua.

Lisäksi olen huomannut, että tällaisista argumentaatiovirheistä puuttuu johdonmukaisuus tavalla, joka johtaa siihen, että mitä enemmän argumentaatiovirheitä esiintyy, sitä enemmän niistä löytyy sisäisiä ristiriitaisuuksia jotka eivät ole mahdollisia, tyyppiä A ja ei-A samaan aikaan mikä on mahdotonta.

Ei esimerkiksi ole mahdollista, että herra Virtanen on syntynyt samaan aikaan Torniossa ja Kirkkonummella, jättänyt koulut kesken ja valmistunut maisteriksi, käynyt töissä ja elänyt sosiaaliviraston tuella. Ja että hän on samanaikaisesti eronnut ja mennyt naimisiin, sekä istunut kotona Vantaalla yksinäisenä ja onnettomana että myös ollut samalla tapahtumahetkellä riehakkaissa bileissä Kuubassa. Ja että hän on absolutisti joka on kännissä kaiket päivät. Ja että hän ei ole koskaan harrastanut seksiä mutta on toiminut ns. rakkauden ammattilaisena neljäkymmentä vuotta vaikka onkin kolmekymmentäkahdeksan minkä lisäksi herra Virtanen on homoseksuaali hetero. Juorut usein muistuttavat tällaista ajatuksenkulkua ja siksi luotan ihmisten kohtaamisissa ensisijaisesti ensikäden tietoon.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_ignorantiam

Tämä muistuttaa myös Russellin teekannua: jos Russell väittää että Maata kiertää teekannu eikä kukaan pysty todistamaan väitettä vääräksi, sen täytyy olla totta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_teekannu

Tällaisista ei yksinkertaisesti tarvitse välittää. Tai sitten voi vain todeta, että todista itse, että et ole pastafari, lentävän spagettihirviön palvoja joka kävelee kaupungilla öisin pastasiivilä päässä.

Lentävä spagettihirviö on eräs versio Russellin teekannusta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Spagettihirvi%C3%B6

Kuvallinen ilmaus samalle asialle on seuraava:

http://www.google.fi/imgres?q=keskari&start=125&hl=fi&rlz=1R2ADFA_fiFI473&biw=1366&bih=552&tbm=isch&tbnid=Qwp2c-GL5EcxtM:&imgrefurl=http://www.kavereita.net/image%3Fimage_id%3D976523&docid=XS-oVRdAcvSRzM&imgurl=http://www.kavereita.net/i/1/976/976523.jpg&w=540&h=405&ei=36SDT4CYOKTE4gSz5ZG4Bw&zoom=1&iact=rc&dur=707&sig=117399709502733813532&page=8&tbnh=148&tbnw=197&ndsp=17&ved=1t:429,r:9,s:125,i:96&tx=89&ty=80

Pidän tämän kuvan mummoenergiasta, ja laitan kuvan tähän siksi, koska mielestäni tämä on hyvä läpällä heitetty kuva mallintamaan argumentaatiovirhevastalauseita.
Ettei nyt jäisi mitään väärinkäsityksiä, niin tässä vielä toinen kuva:

http://st.gdefon.ru/wallpapers_original/302653_(www.GdeFon.ru).jpg

Tämän kuvan omistan tasapuolisesti kaikille argumentaatiovirheilijöille, systemaattisille väärinymmärtäjille sekä mielensäpahoittajille, ihmisille joiden elämä on kaikesta huolimatta yhtä arvokas kuin muidenkin.