maanantai 2. huhtikuuta 2012

Ajatuksellisia innoittajiani VI - Foucault, Frankl

Michel Foucault

Michel Foucaultin ajattelu on avannut minulle näkökulman psykologiaan paitsi ihmistä ymmärtävänä ja auttamaan pyrkivänä tieteenä, myös yhtenä vallan muodoista, normalisoivana itsehallinnan välineenä. Tämä näkökulma on hyvä tiedostaa.

Viktor E. Frankl

Viktor E. Franklin ajattelusta on jäänyt erityisesti mieleen kandin työni opponentin tekemä työ aiheesta. Sieltä jäi mieleen erityisesti se ajatus, että ei ole niin, että ihminen kysyy ja elämä vastaa. Sen sijaan niin, että elämä kysyy ja ihminen vastaa. Luin muutama kuukausi sitten Franklin kirjan ”Ihmisyyden rajalla”. Se oli hyvä kirja, helppoa luettavaa siinä mielessä että teksti on hyvää. Vaikeaa luettavaa aiheensa –keskitysleirikokemusten - puolesta.

Franklissa arvostan todella paljon sitä, että hän pystyi kokemustensa pohjalta kehittämään psykoterapian muodon, logoterapian. ”Sen keskeisiä ideoita on motivaation löytäminen elämälle ja ihmisen perimmäinen valinnanvapaus kaikissa olosuhteissa: vapaus valita itse omat reaktionsa, oma suhtautumisensa olosuhteisiin.” (kirjan kansi). Sitä voidaan tietysti kysyä, onko kaikilla ihmisillä samanlaiset edellytykset valita suhtautumisensa. Ehkä on, ehkä ei. Joka tapauksessa terapiamuodon kehittäminen tällaisten kokemusten pohjalta on hyvä osoitus siitä, että ihminen voi luoda kärsimyksen pohjalta jotain universaalia hyvää.

Franklin kirja on syvällinen, analyyttinen, realistinen, koskettava, hyvin kirjoitettu. Sen lukeminen vetää vakavaksi ja hiljaiseksi. Oikeastaan syvä hiljaisuus on se, mikä kirjan lukemisen jälkeen ensiksi tulee. Tuntuu siltä, ettei halua puhua kenenkään kanssa eikä tehdä mitään muuta kuin olla hetken hiljaa. Kirja kannattaa lukea kerralla ja kokonaisuudessaan.

Opponenttini joka teki aiheesta työn, totesi että Franklin ajatus oli, että hän on omalla kokemuksellaan testannut logoterapian ajatuksensa ja muuta todistusta ei tarvita. Kaikki psykologian ajatukset eivät tietenkään toimi kaikkien kohdalla, mutta myöskään empiiristä todistusta ei aina tarvita että jokin asia on merkittävä, arvokas, tärkeä tai toimiva. Minusta Franklin elämä on paras todistus siitä, että hänen ajatuksensa toimivat.

Tässä Franklin oma ”psykiatrin uskontunnustus”: ”Parantumaton mielisairas saattaa menettää arvonsa yhteiskunnan hyödyllisenä jäsenenä, mutta säilyttää silti arvokkuutensa inhimillisenä olentona. Tämä on oma psykiatrinen uskontunnustukseni, jota ilman minun ei kannattaisi olla psykiatri.” (Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla, s. 119)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti