Françoise Dolto
Françoise Dolton kirja ”Evankeliumit ja usko psykoanalyysissä – halun elämä” on yksi eniten elämääni ja psykologiseen ajatteluuni vaikuttaneista teoksista. Minua on harmittanut, että en ole ehtinyt lukea vielä kaikkia muita hänen teoksiaan jotka kustantajalta sain. Luen ne heti kun ennätän. Dolton merkitys minulle on ollut sellainen, että sitä on vaikea edes sanoiksi pukea. Minusta on todella sääli, ettei Dolto ole laajemmin tunnettu Suomessa. Hänen ajatuksensa ansaitsisivat tulla laajempaan tietoisuuteen. Omalta osaltani aion tehdä hänen ajatteluaan tunnetuksi niin paljon kuin se vain on mahdollista.
Kun tein kandin työtäni ja kirjoitin Dolton ajatuksia työhöni ja tänne, en miettinyt mitään muuta kuin sitä, että Dolto ansaitsee paikkansa klassikkona ja että haluan välittää hänen ajatuksiaan. En miettinyt sitä, sopivatko kaikki hänen ajatuksensa erityisesti omaan elämääni tai senhetkiseen elämäntilanteeseeni – osa sopi, osa ei – tai olenko hänen kanssaan kaikista hänen ajatuksistaan samaa mieltä – en ollut samaa mieltä aivan kaikesta - mutta en halunnut keskittyä kritisointiin vaan hänen sanomansa välittämiseen.
Kun luin hänen kirjansa ”Evankeliumit ja usko psykoanalyysissä – halun elämä” ensimmäisen kerran, se puhutteli minua todella syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti ja tämä puhuttelevuus säilyi myöhemminkin. Dolton läsnäolo hänen sanoissaan välittyi niin vahvasti, että minusta tuntui todella vaikealta ajatella että hän on fyysisesti kuollut. Kuten Dolto sanoo, ihminen elää kulttuurituotteiden välityksellä aikojen taakse.
Kandin työtä Doltosta tehdessäni olin kokonaisvaltaisesti läsnä siinä mitä tein. Sen työn tekemisessä saatoin integroida kaiken mikä minua kiinnostaa ja mikä minua puhuttelee: tieteellisen ajattelun, uusien asioiden tutkimisen, mystisen ja kokemuksellisen mietiskelyn. Tunsin saavani yhteyden olemassaoloon sinänsä ja tunsin kuinka asia itse ja yhteys siihen kannattelee minua. Ajatteluni muuttui laadullisesti. Laadulliset muutokset ovat esiintymistiheydeltään harvinaisempia kuin määrälliset. Opponenttini sanoi minulle, että sain yhteyden Dolton teksteihin ja se pitää kyllä paikkansa. Kun minulta kandin seminaarissa kysyttiin, miksi valitsin juuri kyseisen aiheen, vastasin että siksi koska halusin.
Dolton erottelu tarpeiden ja halun välillä on hyvin oleellinen ja tärkeä. Tämän erottelun puuttumiseen kompastellaan nykypsykologiassakin tavan takaa. Doltolle halu on nimenomaan halua kommunikaatioon. Englannin sana ”desire” on harhaanjohtava, sillä se ei kuvaa sitä mitä Dolto tarkoittaa. Doltolainen halu ei tarkoita objektivoivaa asennetta saavuttaa jokin mahdollisesti tyydytystä tuova kohde – se on tarve - vaan pyrkimystä elävään, kommunikatiiviseen virtaukseen ihmisten välillä, ihmisyyden sanalliseen jakamiseen.
Minua puhutteli myös Dolton rohkeus. Kun hän kirjoitti kirjansa ”Evankeliumit ja usko psykoanalyysissä – halun elämä”, hän tiesi, että saattaa joutua sekä hengellisten asioiden käsittelyyn psykoanalyysissä kielteisesti suhtautuvien kritiikin kohteeksi että myös niiden kritiikin kohteiksi, joiden mielestä hengellisten asioiden käsittely psykoanalyyttisestä näkökulmasta on pyhäinhäväistys. Dolto tiesi tämän, ja teki sen silti, koska katsoi sen oikeaksi ja tarpeelliseksi. Tässä asiassa Dolto oli olento halunsa lennossa, eli kuten saarnasi, teki sanansa lihaksi toiminnassaan. Tämä herättää minussa ihailua ja arvostusta.
Toinen asia mitä Doltossa arvostan, on hänen käytännön työnsä lasten asian edistämiseksi. Doltolla on myös paljon järkeviä ja konkreettisia neuvoja mitä tulee lasten psykoanalyysiin ja psykoterapiaan sekä lasten kasvatukseen. Dolton tekstistä välittyy hänen kunnioittava suhtautumisensa heikommassa asemassa oleviin. Se on minulle yksi merkityksellinen mittari kun arvioin ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä.
Dolto innosti minua niin paljon ja halusin niin intensiivisesti välittää hänen sanomansa ja tutkia uutta asiaa, että heittäydyin asian kannateltavaksi ja laitoin toisarvoiselle sijalle esimerkiksi sen, minkä arvosanan saan. Näin Dolton avustamana onnistuin pääsemään yhä lähemmäksi sitä suhtautumistapaa oppimisessa jota haluan noudattaa, sitä joka löytyy Tutkivasta oppimisesta. Tämän suhtautumistavan eteen olen tehnyt paljon töitä ja teen edelleen.
Iloitsin myös tehdessäni PowerPoint-esitystä kandin seminaariin. Käytin paljon aikaa ja vaivaa löytääkseni visuaalisesti puhuttelevia ja kauniita kuvia, jotka tukisivat Dolton sanomaa ja myös ehkä tuottaisivat iloa esityksen katsojille. Tämäkin oli Dolton ajattelun mukaista.
Tämä kuva Doltosta on minulle kaikkein läheisin:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d7/FrancoiseDolto.jpg
En tietenkään tiedä, mitä Dolto itse on ajatellut kun tämä kuva on otettu. Mutta minulle henkilökohtaisesti se edustaa Dolton inhimillistä, välitöntä ja ymmärtävää suhtautumistapaa, sitä kuinka Dolto luo sanojensa välityksellä sylin jonne voi hakeutua turvaan. Sitä tämä kuva minulle edustaa. Tässä sylissä on hyvä olla. Dolto kosketti sieluani – ja koskettaa edelleen. Minulle tulee hyvä olo, kun ajattelen että saan omalta osaltani sijoittua sukupolvien jatkumoon ja välittää hänen ajatuksiaan eteenpäin. Ilosanoman uudelleentulkinta on aina ajankohtainen kuten Dolton muutkin ajatukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti