Carl Jung
http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Jung
Sitaatit Wikipediasta lukuun ottamatta sitaatteja Carl Jungin kirjasta ”Nykyhetki ja tulevaisuus” (Kirjayhtymä 1960, Saksankielisestä alkuteoksesta Gegenwart und Zukunft suomentanut Kaj Kauhanen) jotka mainitsen erikseen. Nämä sitaatit mainitsen erikseen. Luin nyt kyseistä kirjaa ensimmäistä kertaa, ostin sen jostakin kirjojen poistomyynnistä 0,5 eurolla. Lähes olematon hinta tärkeästä kirjasta.
Carl Jung on yksi esikuvani, sillä hän tutki ja oli kiinnostunut sellaisista aiheista, joita helposti pidetään hömppänä. Oma mielipiteeni tieteen harjoittamiseen on se, että on helpompaa vain ohittaa jokin asia se hömpäksi leimaten kuin syventyä tutkimaan sitä. Mm. unet, myytit, arkkityypit, filosofia, sosiologia ja uskonnot kiinnostivat Jungia ja kiinnostavat minuakin. Se ei tarkoita sitä, että ottaisin asiat annettuina.
Esimerkiksi arkkityyppien suhteen voisi hyvin miettiä sitä, onko niitä enemmän kuin Jungin nimeämät ja voisiko näitä hahmoja mahdollisesti kehitellä. Jung tutki myös satuja. Siitä tulee mieleeni, että Jungin psykologialla voisi olla annettavaa narratiiviselle psykologialle. Olisi mielenkiintoista tietää, löytyykö nykyisen narratiivisen psykologian tutkimustuloksista arkkityyppejä – joko samanlaisia kuin Jungilla, tai joitakin sellaisia mitä hän ei ole kuvannut. Muuttuvatko arkkityypit historian saatossa vai ovatko ne pysyviä? Miten arkkityypit rakentuvat tarinoissa? Miten tarinat rakentuvat arkkityyppien avulla?
Mieleeni tulee se laadullisen tutkimuksen kurssi, jossa ryhmäläisteni kanssa nimesimme menestyksen merkkejä, joita etsimme tarinoista. Minusta näytti silloin aineistoa käsitellessäni, että tarinat rakentuivat siten, että koko tarina oli ikään kuin verkkomainen rakenne, merkit sen solmukohtia jos asiaa halutaan mallintaa visuaalisesti. Jos pidetään kiinni siitä lähtökohdasta, että ihminen on merkki, niin silloin arkkityypit voisivat olla tällaisia merkkejä, solmukohtia, tarinan verkossa. Tarina edellyttää kertomista. Ehkä tästä löytyy yhtymäkohta pohdiskelemaani systeemiseen merkkiteoriaan. Kertominen on tavallaan systeemistä toimintaa. Ehkä systeeminen merkkiteoria voisi mallintaa narratiivista psykologiaa.
Arvostan Jungia siksi, että hän tarttui moniin sellaisiin aiheisiin, joita nykyään saatetaan pitää epätieteellisinä. Mitä uniin tulee, ihminen nukkuu kolmasosan elämästään ja suurin osa ihmisistä näkee unia. Olen introspektiivisesti kokenut tietoisen ajattelun vaikuttavan uniini enkä varmasti ole ainoa. Onko unien tutkimus siis hömppää? Tieteessä tarvitaan myös rohkeutta tarttua isoihin, ihmiselämän kannalta merkityksellisiin asioihin, fenomenologisesti ajattelun asioihin.
Jung oli teoreettinen psykologi. Ehkä fenomenologia voisi selittää eroa teoreettisen ja empiirisen psykologian välillä. Teoreettinen psykologia käsittelee ihmiselämän isoja kysymyksiä, ajattelun asioita, jotka eivät tule valmiiksi ajattelemalla. Empiirinen psykologia taas tarjoaa vastauksia tiedollisiin kysymyksiin. Kummallakin on paikkansa, eivätkä ne ole toisensa poissulkevat.
Jung sanoo näin luvussa ”Yksilön uhanalaisuus nykyaikaisessa yhteiskunnassa”: ”Koska itsetiedostus merkitsee siis perehtymistä ja tutustumista yksilölliseen asiaintilaan, pystyy teoria tässä suhteessa olemaan hyvin vähän avuksi. Sillä mitä enemmän yleispätevyyttä vaaditaan, sitä vähemmän voidaan tehdä oikeutta yksilölliselle asialle.” (Nykyhetki ja tulevaisuus, s. 9)
”Tilastollinen menetelmä antaa tutkimuskohteesta siis ihanteellisen keskiarvon, mutta ei kuvaa sen kokemusperäisestä todellisuudesta; se välittää meille yhden kiistattoman puolen todellisuudesta, mutta voi vääristää tosiasiallisen totuuden harhakäsityksiin asti. Näin on laita varsinkin tilastotietoihin perustuvien teorioiden. Todellisuudessa esiintyville seikoille on luonteenomaista juuri niiden yksilöllisyys. Kärjistäen voisi sanoa, että todellisuuskuva perustuu kokonaan poikkeamiin säännöstä ja että ehdoton todellisuus on luonteeltaan siten vallitsevasti epäsäännöllinen. - - ” (Nykyhetki ja tulevaisuus, s. 10)
”Yksilöä ei pidä käsittää itseään toistavaksi yksiköksi vaan ainutkertaiseksi yksiköksi, jota ei voida verrata eikä perinpohjin tuntea. Ihmistä ei ainoastaan voida, vaan häntä täytyy kuvata myös tilastollisena yksikkönä, sillä muuten ei hänestä voida lausua kerrassaan mitään yleistävää. Tätä tarkoitusperää varten häntä voidaan käsitellä vertailukelpoisena yksikkönä. Siitä syntyvät edelleen yleispätevä antropologia ja psykologia abstraktisine keskimääräisine ihmiskuvineen, jotka ovat kadottaneet kaikki yksityiset piirteensä. Mutta juuri nämä erikoispiirteet ovat tärkeimmät ihmisen ymmärtämiselle. Jos minä siis haluan ymmärtää yksityistä ihmistä, on minun työnnettävä sivuun kaikki tieteen tuntemukseni keskiarvoihmisestä ja luovuttava yleensäkin kaikesta teoretisoinnista tehdäkseni mahdolliseksi uuden ja ennakkoluuloista vapaan kysymyksen asettelun.” (Nykyhetki ja tulevaisuus, s. 10-11)
Minusta ei ole yllättävää, että Jung sanoo näin ja on teoreettinen psykologi. Pidän teoreettisena ymmärryksenä mm. kykyä erottaa toisistaan abstrakti ja konkreettinen taso ja teoreettisena ajatteluna ajatusrakennelmien kehittämistä ja luomista ja niiden luovaa soveltamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti