Michel Onfray
Michel Onfrayn ajatuksiin tutustuin, kun luin hänen ajatuksistaan Voima-lehdestä (10/2011). Häntä kutsuttiin syrjään siivotun ajattelun arkeologiksi, jonka mukaan Freudista ei saa jäädä jäljelle mitään. Pidin siitä, että Onfraylla ”on laaja intellektuaalinen reviiri. Hän on julkaissut yli 50 kirjaa, joissa pohtii nautintoa ja hedonistista etiikkaa, filosofian historiaa, maalaustaidetta, urheilua ja ateismia”. Hän on kirjoittanut ateistin manifestin.
Minusta on syytä arvostaa asiassaan tosissaan olevaa ajattelijaa, vaikka hänellä olisi erilaiset näkemykset joistakin peruskatsomuksista, kuten uskonnosta. Maailma, yhteiskunta ja yhteisö tarvitsevat erilaisia ääniä kehittyäkseen.
”Suosiota ovat seuranneet syytökset anti-islamilaisuudesta, antisemitismistä, politiikan ulkopuolelle jättäytymisestä ja tietysti kristinuskon vastaisuudesta.” Minusta tämä kertoo siitä, että Onfray onnistuu herättämään ajatuksia. Kehitystä ei tapahdu, jos ajatuksia ei herää, joskus kiisteltyjäkin.
Tekstissä kuvattujen luentojen sisältö oli se, että ”seurasi Onfray molemmissa samaa kriittistä ajattelutapaa. Sen voisi tiivistää mukaillulla sanonnalla: ”Aatteiden historia on voittajien historiaa.” Onfray kritisoi ajatusta, jonka mukaan ajatukset tai filosofiat syntyisivät tyhjästä. Sen sijaan hän haluaa tonkia ”arkeologin tavoin” sitä länsimaisen ajattelun historiaa ja ideoiden syntykontekstia, joka on jälkeenpäin siivottu piiloon. Onfrayn luennot tarjosivat esimerkin vastahistoriasta, jotka haastavat vallalla olevan näkemyksen. Ensimmäisenä aiheena oli Epikuroksen materialistinen ajattelu, jonka Platonista lähtenyt idealistinen filosofia ja siihen myöhemmin liittynyt kristinusko ovat jättäneet historian katveeseen.”
Onfray kritisoi kaikkien – esimerkiksi esisokraattisten ajattelijoiden niputtamista yhteen. ”Oikeastaan moninaisuus ennen Sokratesta on tässä kertomuksessa pohjustusta hänen tuloaan varten. Tämä tapa niputtaa kaikki ajattelijat yhteen palvelee ideologiaa.”
”Onfrayn mukaan aatehistorian häviäjiin kohdistuva loanheitto ei jäänyt pelkkään luokitteluun. Platonin ajattelulle vastainen Epikuros on jäänyt elämään historiassa porsaana. - - Epikurosta ei vain nimitelty vaan myös hänen koko 300 kirjan jäämistönsä tuhottiin. Jäljelle jäi kolme kirjettä, joista yhdessä kuvailtu epikurolainen etiikka murskaa huhupuheet epikurolaisen filosofian irstailevuudesta.”
Tämä on mielestäni hyvää kritiikkiä, ja on paikallaan kiinnittää huomiota siihen, kuinka tieteen tekeminen on yksi sosiaalinen ilmiö muiden joukossa. Vaikka minusta on tullut hieman platonilainen, kritiikki on silti paikallaan. On hyvästä haastaa vallitsevia käsityksiä.
Onfray kuvasi luennollaan erästä valintaansa. ”Hänelle tarjottiin opiskelijana mahdollisuutta kirjoittaa muutaman filosofin esittely laajaan yleisopukseen. Hän olisi joko voinut lukea sen, mitä näistä on kirjoitettu muissa yleisteoksissa. Tai sitten hän olisi voinut lukea koko biografian: kaiken mitä ajattelija oli kirjoittanut, kirjeenvaihdon ja päiväkirjat. Hän kertoo valinneensa jälkimmäisen. Vaikka se tarkoitti ansiotonta lisätyötä, tuli hän sitä kautta tajunneeksi, miten paljon käsitys ajattelijoista pohjautuu vähintään toisen käden lähteisiin.” Arvostan tätä valintaa.
”Esitelmässään Onfray perustelee runsain historiallisin lähtein sitä, miten Freud ei perustanut psykoanalyysiä vaan otti sen nimiinsä, sitä miten kyse on vain Freudin henkilökohtaisista patoutumista, ei yleisestä tieteestä, ja sitä, ettei psykoanalyysi paranna. Täyslaidallisen jälkeen yleisöstä kysytään, mitä Freudista pitäisi jäädä sanotun jälkeen jäljelle. ”Ei mitään”, Onfray vastaa. ”
Minusta tämä on tärkeä näkökulma, vaikka en olekaan samaa mieltä siitä, että psykoanalyysi ei koskaan voisi parantaa ketään ja että Freudista ei pitäisi jäädä jäljelle mitään. Minusta on kuitenkin paikallaan miettiä sitä, miksi psykologiassa jossain määrin otetaan annettuna sellaiset teoreettiset ideat ja psykologian käsitteet, jotka on kehitetty esimerkiksi noin sata vuotta sitten. Myös näitä teorioita, käsitteitä ja ajatuksia tulisi arvioida yhtä kriittisesti kuin nykypsykologiaakin. Filosofien taholta esitetty psykologiakritiikki on aina tervetullutta.
””On kiinnostavaa seurata miten länsimaista filosofiaa opetetaan ja sen historiaa seurataan. Se elää pääosin tiedon sijaan myyteistä ja legendasta”, Onfray summaa. Tämän takia 20 vuotta filosofiaa virallisissa yliopistoissa opettanut Onfray lopetti ja perusti Université Populairen kotikaupunkiinsa Caeniin. Kyseessä on yliopisto niille, jotka eivät ole oikeutettuja valtion yliopistoihin. Se on osallistujille maksuton: varat tulevat Onfrayn kirjamyynneistä. Caenin lisäksi kansanyliopistoja on jo kolmessa muussa kaupungissa, ja lisää on tulossa. Koska vanha filosofia ja kristinusko elävät yliopistojen kaltaisissa instituutioissa ja huomaamattomissa ajattelutavoissa – ajatuksessa markkinoiden näkymättömästä kädestä, tuonpuoleisen iedeassa -, vastahistorian elvyttämiseksi tarvitaan uusi yliopistomalli.”
Minusta tämä Onfrayn teko on arvostettava. Hän on katsonut, että ajattelussa ja yhteiskunnassa on jotakin muutettavaa, ja tehnyt jotakin konkreettista omilla varoillaan muutoksen aikaansaamiseksi. Tässä mielessä hän on hyvä esikuva muille ajattelijoille, riippumatta siitä, ovatko he hänen kanssaan samaa mieltä vai eivät. Tekstissä oli myös Onfrayn profetia vuodelta 2003, ”Filosofiastamme tulee julma”. En sitä tähän referoi, se on luettavissa suoraan lehdestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti