Haluan isona olla sushimystikko, joka mietiskelee aistijumaluuden elävän läsnäolon rakentumista makujen ja värien harmoniassa. Sushissa vain on kaikki. Levämaton syväntumma vihreys vasten kepeänvaaleaa bambumattoa, kuin valo joka liikkui syvyyksien päällä esitietoisen ja tietoisen rajalla luomisen ensimmäisenä hetkenä.
Heräävän kevätaamun pehmeänvihreä kurkku ja pakkasaamun kirpeä wasabi, syksynoranssi rouheankuulas porkkana, keskipäivän hankien tofu, kesän auringonlaskun punertava suolainen graavilohi, aamukasteinen riisi, elokuun öiden väkevä soija. Mitä muuta oikeastaan tarvitsee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti