“Suufit erottelevat kahden tilan eli paljastumisen (bast) ja peittymisen (qabad) lisäksi myös muita tiloja. Nämä tilat ovat pysähdyspaikkoja suufilaisen tien varrella, joka johtaa sisäistettyyn viisauteen (ma'rifa). As-Sarrajille pysähdyspaikat tien varrella ovat: itsetarkkailu, läheisyys, rakkaus, pelko, toivo, kaipaus, tuttavallisuus, luottava rauhallisuus, ja kontemplointi eli Jumalan suora näkeminen sekä varmuus. Ensimmäisen tilan kautta ihminen pystyy kehittymään kohti varmuutta, joka on suufilaisen tien päämäärä. Suufit ajattelevat Profeettojen ja suurten pyhimysten käyneen läpi kaikki erilaiset tilat tien varrella.”
“Ibn Arabille eri profeetat edustavat erilaisia hyveitä. Samaistumalla profeettoihin saavutetaan yksi etappi matkalla kohti Jumalaa. Näin ihminen voi realisoida itsessään potentiaalisena olevan jumaluuden. Tämä jumaluus ihmisessä on ihmisen alkuperäinen olemus. Täydellinen ihminen omaa kaikkien profeettojen kaikki puolet ja heijastaa näin Jumalaa täydellisimmillään.”
Tästä tulee mieleen Kari Uusikylän kirja “Naislahjakkuus” jossa on kerrottu Mihalyi Csiszentmihalyin kuvauksesta luovan persoonallisuuden monimuotoisuudesta: “luova ihminen kykenee käyttämään inhimillisen persoonallisuuden kaikkia puolia. Tällaista persoonallisuutta voitaisiin kutsua kypsäksi persoonallisuudeksi. Jokaisessa ihmisessä on tavallaan kaksi puolta, joista toinen pyrkii dominoimaan. - - Niin kauan kuin painamme varjoisan puolen itsestämme yhä syvemmälle, emme pysty elämään eheästi, vaan yritämme olla neutraaleja, tavallisia.”(s. 40-41)
Ja “Luova yksilö uskaltaa käyttää persoonallisuutensa ääripäitä tuntematta syyllisyyttä, kuten vähemmän luovat helposti tuntevat. Csikszentmihalyi kuvaa luovaa persoonallisuutta kymmenen vastakkaisen adjektiiviparin avulla: energinen-laiska, älykäs-lapsellinen, leikkivä-kurinalainen, ekstrovertti-introvertti, omaperäinen-realistinen, nöyrä-ylpeä, intohimoinen – objektiivisen viileä, maskuliininen – feminiininen, traditionaalinen – kapinallinen, kärsivä – nauttiva.” (s. 41)
Luovuutta voi myös oppia, erityisesti yhdessä toisten ihmisten kanssa. Eri ihmiset ilmentävät erilaisia puolia ihmisyydestä kukin omalla persoonallisella tavallaan.
“Suufilaiseen filosofiaan liittyy pyrkimys ilmaista kaikki runouden avulla. Runous sallii Jumalalle loputtoman määrän nimiä, sillä se ei lyö lukkoon rajattua määrää tulkintoja. Tämän ominaisuutensa ansiosta suufit kutsuvat runoutta sanattomaksi kieleksi. Runous on yritys päästä kielen tuolle puolen.”
“Ibn Arabi nousi vahvasti vastustamaan niitä fundamentalisteja, jotka rajoittavat Koraanin tulkinnan loputtomat mahdollisuudet vain yhteen ainoaan ja tuomitsevat kaikki muut näkemykset “kerettiläisinä”. Ibn Arabin mukaan jokainen löytää Koraanista sen, mitä hän ansaitsee. Lukiessaan Koraania ihminen heijastaa tekstiin itsensä. Näin hän saavuttaa sen, mitä ansaitsee, koska on heijastanut itsensä tekstiin. Koko todellisuus on ibn Arabille ihmisen itsensä heijastusta.”
Tämä on oikeastaan sama kuin Dolton näkemys projektiivisesta lukutavasta. Otan pari otetta kandin työstäni. Ehdottoman totuuden sijaan Dolto tarjoaa lukutapaa, jossa lukija projisoi itsensä teksteihin ottaakseen vastaan niiden sanoman symbolisen viestin siltä osin kuin se hänen elämäänsä koskettaa “Kukaan ihminen ei voi paljastaa meille muuta kuin sen, mikä jo uinuu tietoisuutemme aamunkoitossa.” (Khahil Gibran) (Dolto: Evankeliumit ja usko psykoanalyysissä: halun elämä s. 278-284)
Puheen tulisi inkarnoitua lihaksi aina osavietteihin saakka, jotka näyttäytyvät aistivien ruumiinosien ja niiden tuottaman osamielihyvän välityksellä kuten Eukaristiassa jossa kohdataan kokonainen henkilö sekä kannibaalisia yllykkeitä että halua. (Dolto: Evankeliumit ja usko psykoanalyysissä – halun elämä s. 47)
Projektion tulisi tapahtua erityisesti mielikuvituksellisen kautta jonka kohtaaminen todellisen kanssa paljastaa maailman todellisuuden sekä rikastuttaa ja hedelmöittää ihmistä, joka joutuu tulemaan ulos illuusioistaan. Tähän koko olemuksessa tapahtuvaan resonaatioon perutuu evankeliumien luova, muuttava vaikutus. (Dolto: Evankeliumit ja usko psykoanalyysissä: halun elämä s. 46)
Tästä näkökulmasta myöskään psykologian opiskelussa täydellinen objektiivisuus ei ole mahdollista vaan se on aina jossain mielessä henkilökohtaista. Parhaimmillaan se voi saada aikaan ihmisessä luovia prosesseja jotka perustuvat kielen kykyyn hedelmöittää ajatukset ja siten synnyttää jotakin uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti