Esitin tänään seminaarissa työni. Laitoin PowerPointeihin mukaan myös aiheen tiimoilta nimeämiäni diskursseja, jotka löysin lihavuus-aiheisella puolen tunnin googlettelulla.
POIMINTOJA NETTISIVUILTA
TERVEYS JA KAUNEUS-DISKURSSI:
“Lihavuus ei ole vain esteettinen ongelma. Kyse on ennen kaikkea ihmisten terveydestä.”
NAISET RUOTUUN-DISKURSSI:
“Naisille lasten odotusaika ei saisi jättää pysyvästi ylimääräisiä kiloja. “
USKONNOLLINEN DISKURSSI (LÄSKIMAAILMANLOPPU TULEE! OLETKO VALMIS?):
“Räjähtävä lihavuus”
TALOUS-DISKURSSI:
“Läskin hoito käy Suomelle kalliiksi - - Joidenkin ihmisten laihtumista suomalainen yhteiskunta on valmis tukemaan jopa 400 euroa kilolta.”
TALVISOTA-DISKURSSI:
“Terveys ja siihen liittyvä tieto ei ole kovin vahva ase taistossa nuorten liikakiloja vastaan - - Nuorille pitää tulla terveistä elämäntavoista hyvä ja rento fiilis, johon liittyy samastuminen muihin nuoriin tai esikuviin ja ryhmän hyväksyntä”
SAAT SÄÄLISTÄ DISKURSSI:
“Jos tunnet itsesi rumaksi ja lihavaksi naiseksi, ota yhteyttä.”
Minusta nämä kielelliset ilmaisut ovat yksinkertaisesti aivan uskomattomia. Millä perusteella lihava nainen ei voisi olla kaunis tai esteettinen? Mikä oikeuttaa
puhumaan dehumanisoivasti ja objektivoivasti "läskistä" ja laihdutettavien kilojen kilohinnasta? "Läski" ei ole jokin irrallinen asia. Kun puhutaan läskistä, puhutaan ihmisistä joilla on kiloja; elävistä, tuntevista ja ajattelevista ihmisistä.
Kuten väitöskirjassakin oli kysytty, voiko todella olla taistelua lihavuutta vastaan ilman että on taistelua lihavia ihmisiä vastaan? Ja mistä tämä ajatus oikein tulee, että naisen kehossa ei saisi näkyä eletty elämä, kuten lasten saaminen tai vanheneminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti