“Suufilaisen käsityksen mukan sielu jakaantuu kolmeen osaan. Sielu jakaantuu kahteen alemman sielun osaan (nafs) ja yhteen ylempään (ruh). Alemman sielun ensimmäinen osa on vaistojen ja viettien tyyssija. Alemman sielun kehittyneempi osa on moittiva sielu. Viettien ja vaistojen tyyssija voi kehittyä moittivaksi sieluksi, kunhan sen katumus (tauha) on herätetty.”
“Saavuttaakseen levollisen sielun, joka on sielun kehittynein muoto, suufilaisen filosofin, on hiottava itsestään pois moittiva sielu, jonka seurauksena myös kaikki katumus katoaa. Moittiva sielunosa synnyttää ahdistuksen. Vasta moittivasta sielusta luovuttuaan ihminen voi saavuttaa levollisen sielun, joka on tie mielenrauhaan.”
Mielestäni tässä on yhtymäkohtia psykoanalyysin superego-ego-id-jaotteluun. Alemman sielun ensimmäinen osa, nafs, vaistojen ja viettien tyyssija, vastaa idiä. Wikipediasta: Id on viettipohja, jossa on kaikki psyykkinen energia libidon ja thanatoksen alaisena. Libido ei ole täsmälleen sama kuin sukuvietti. Thanatos on “kuolemanvietti” joka kuitenkin tarkoittaa enemmänkin halua päästä rauhaan esimerkiksi häiritsevästä ajatuksesta tai todellisesta häiriön aiheuttajasta.
Alemman sielun ylempi osa, moittiva sielu, vastaa superegoa. Wikipediasta: Superego muotoutuu lapselle kun lapsi oppii kasvattajiltaan, minkälainen toiminta on hyväksyttävää. Lapsi sisäistää lähiympäristön normit, ja se vastaa osin omaatuntoa. Superegon muodostumiseen ja lujittumiseen vaikuttavat myös myöhemmät kokemukset, kuten samaistumiset auktoriteetteihin. Superego ei ole vanhempien jäljennös vaan lapsen kuvitelmien ja viettipyrkimysten värittämä.
“Superego on paitsi rankaiseva, myös suojeleva: se ennakoi ympäristön reaktioita lapsen toimintaan. Superego sisältää yksilön ja yhteisön arvomaailman – tai sen, mitä yksilö luulee tuon arvomaailman olevan. Superegon arvot periytyvät menneisyydestä ja ne voivat siksi olla ristiriidassa yksilön nykyisten arvojen kanssa.”
“Superegon tehtäviin kuuluvat paitsi itsetarkkailu myös egoihanteen ylläpito ja moraaliarvojen vakiinnuttaminen sekä omantunnon tehtävät. Velvollisuudentunto kuuluu superegoon, eikä siihen liity moraalista harkintaa: sama superego vaatii sodan ja rauhan velvollisuuksia noudatettavan.”
“Egon heikkous superegon vaatimusten ja syytösten edessä johtuukin juuri siitä, että superegon muodostuessa ego oli vielä heikko ja riippuvainen, ja tämä suhde on jäänyt vallitsevaksi. Superego on etäämpänä tietoisuudesta kuin ego, ja se yltää syvälle idiin.”
Ylempi sielu vastaisi näin ollen egoa. Wikipediasta: “Ego on ihmisen psyyken keskimmäinen kerros viettipohjan (id) ja yliminän (superego) välissä. Tietoista toimintaa ohjaileva ego tasapainottelee idin vaistonalaisuuden ja superegon järjen välillä. Ristiriitatilanteissa se ottaa käyttöön defenssit.
Ego (minä) kehittyy, kun lapsen kognitiivinen kehitys etenee ja kun hän saa ympäristöstä palautetta. Ihminen kokee egonsa minähavaintona. Egon toiminnot ovat suurelta osin tietoisia.”
En ajattele että superego pitäisi poistaa tai katumuksen tunteet hävittää. Tälle moittivan sielunosan hiomiselle ja katumuksen häviämiselle voi kuitenkin antaa toisenlaisenkin tulkinnan. Sen voisi ajatella tarkoittavan sitä, ettei tarvitse elää menneisyyden virheissä vaan olla läsnä nykyhetkessä, olla olento halunsa lennossa jota eivät raskauta menneisyyden virheet. Tämä on hyvin doltolais-fenomenologinen tulkinta.
Kenties tässä näkyy myös individuaatio-integraatio-kehityksen välinen jännite. Peittymisen ja paljastumisen dynamiikassa on paljon samaa kuin siinä ongelmassa, miten samaan aikaan sekä tulla omaksi itsekseen että elää sosiaalisessa yhteisössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti