Teoreettiset lähestymistavat ruumiin koon ja painon tutkimiseen voidaan luokitella a) objektivistiseen, joka keskittyy “ongelman” dokumentointiin ja kuvailuun (medikaalinen paradigma) sekä b) konstruktionistiseen joka pyrkii ymmärtämään niitä prosesseja, joiden kautta jostakin asiasta muodostuu ongelma (Harjusen näkökulma).
Tutkimuksella oli kaksi päätavoitetta: 1) tutkia lihavuuden sosiaalisia konstruktioita ja niiden muodostumista sekä 2) tutkia lihavuuden sukupuolittuneita käytäntöjä ts. mitä vaikutuksia lihavuudella on naisiin ja erityisesti mitä naiset itse kertovat elämästään lihavana naisena.
Tutkimuksen naiset olivat iältään 21-65-vuotiaita. Naisista 28 oli parisuhteessa, 14 oli sinkkuja ja 5 ei maininnut parisuhdestatusta. Aineisto kerättiin kevään 2000 aikana kahden suomalaisen päivälehden (Keskisuomalainen ja Anna) avulla.
Omaelämäkerrallisia tutkimuksia aineistossa oli 35, puolistrukturoituja teemahaastatteluja 12. Harjunen antoi haastateltavien puhua hyvin vapaasti. Tämä oli mielestäni tärkeä valinta tutkijalta joka toteaa aiheen olleen haastatelluille hyvin henkilökohtainen ja herkkä. Monet väitöskirjassa esitellyt teemat tulivat esiin spontaanisti haastattelun kuluessa. Tämä antoi tutkijalle luottamusta siitä että hän oli onnistunut identifioimaan tärkeitä ydinaiheita tutkimuksessaan. Tässä näkyy hyvin tutkijan sensitiivinen, vuorovaikutteinen ja itsereflektiivinen ote tutkimukseensa.
Kirjoitettujen kokemusten pituus vaihteli välillä 2-10 sivua. Haastattelujen kesto vaihteli puolesta tunnista kolmeen tuntiin. Haastatellun ikä tai painohistorian pituus pidensi haastatteluaikaa. Harjusen aineistossa naiset kertoivat omasta lihavuudestaan ja siihen liittyvistä tunteistaan, ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Tässä ollaan mielestäni psykologisen ymmärtämisen ytimessä.
Pääosa naisista kertoi painonsa vaikka sitä ei erityisesti kysytty. Tutkittavien antamien tietojen perusteella kaikilla naisilla oli laihdutushistoria ja he olivat tutkimushetkellä lihavia, 29 oli ollut lihavia lapsuudesta lähtien, 18 kertoi painon lisääntyneen aikuisena. Painonnousulle aikuisuudessa kerrottiin useita syitä: raskaus, lääkitys sivuvaikutuksineen, sairaus joka vaikeutti liikkumista, depressio, liikunnan puute, syömistottumukset jne.
Tutkija käytti tutkittavien lihavuudesta sellaisia sanavalintoja joita tutkittavat itse käyttivät (lihava/fat) ja jotka he kokivat neutraalimmeiksi, kuvailevammiksi ja vähemmän leimaavimmiksi kuin “obeesi”/obese tai ylipainoinen/overweight. Pidän tärkeänä että sosiaalista konstruktionismia painottavassa tutkimuksessa kiinnitetään huomiota sanavalintoihin. Myös tutkimus itsessään on osa sosiaalista todellisuutta ja konstruoi sitä sanallisten ilmausten kautta.
Lisäksi tutkittavien omien sanavalintojen käyttäminen kertoo tutkittavia kunnioittavasta asenteesta joka on tärkeä erityisesti silloin, kun aihe on herkkä ja vaikea. Tutkijan asennoituminen myös vaikuttaa sekä suoraan että epäsuorasti siihen, miten tiede käytäntönä ja instituutiona koetaan.
Harjunen toi tutkimuksessaan esiin neljä keskeistä prosessia jotka koskevat erityisesti lihavaa naisruumista ja joiden voi tulkita ilmentävän yhteiskunnallisia diskursseja ja valtasuhteita. Nämä ovat medikalisaatio, normalisaatio, stigmatisaatio ja liminalisaatio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti