Mietin 80/20-periaatteen sovellusmahdollisuuksia psykologiaan. Minulla ei ole tällä hetkellä tietoa siitä, onko tätä periaatetta jo kenties sovellettukin. En myöskään tiedä, voiko tätä periaatetta ylipäätään soveltaa psykologiaan.
Mietin seuraavia. Voiko jossakin psykologisessa ilmiössä 80 % seurauksista johtua 20 %:sta mahdollisia syitä? Onko joitakin ilmiöitä joita 80/20-periaate sopisi kuvaamaan yhtä hyvin tai paremmin kuin normaalijakauma?
Zipfin sovellus kielitieteeseen on: "hyvin pientä osaa kielen sanastosta käytetään erittäin paljon ja hyvin suurta osaa vastaavasti erittäin vähän". Millainen on psykologian kielen suhde kielen kokonaisjärjestelmään vaikkapa suomen kielessä? Voidaanko tällä mitata sitä, kuinka "rikasta" tai "köyhää" jonkin ammattialan kieli on?
Voiko tätä periaatetta soveltaa esimerkiksi psykoterapeuttien käyttämään kieleen? Esim. a) psykoterapeutin käyttämän kielen suhde "tavalliseen" kieleen ja b) psykoterapeutin käyttämän kielen suhde psykologian alan kieleen. Näitä kahta vaihtoehto voi toki olla vaikea erottaa. Haasteena olisi määritellä mikä on "tavallista" ja mikä on "psykologian" kieltä. Sanan "depressio" voinee luokitella ns. asiantuntijatermiksi, mutta entäpä "masennus"? Joidenkin kielen käsitteiden suhteen on vaikea sanoa, mihin luokkaan ne kuuluvat. Jos tätä periaatetta voisi soveltaa, olisi mielenkiintoista tietää, onko psykoterapeutin käyttämän kielen jakaumalla jonkinlaista suhdetta terapian tuloksellisuuteen erityisesti asiakasnäkökulmasta?
Samassa yhteydessä tulee mieleeni myös Serge Moscovicin teoria sosiaalisista representaatioista. Sitä on sovellettu mm. siihen ajatukseen, kuinka tieteellisen kielen käsitteet siirtyvät arkikieleen. Voisiko 80/20-periaate kertoa jotakin siitä, kuinka "popularisoitua" jonkin tieteenalan kieli on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti