Mikael Leimanin teksti jatkuu. ”Hankalat toimintatavat suojautumisena ovat kuitenkin vain toinen puoli asiaa. Vastaaminen, reagointi, on tärkeä kokemuksia muovaava perusta, mutta yhtä oleellinen kehityksen moottori on samastuminen. Omaksumme suuren joukon toimintatapoja ”äidinmaidossa” ja ”isän perinnössä” ilman, että kukaan on niitä tarkoituksellisesti pyrkinyt opettamaan. Lapsi katsoo, miten vanhemmat suhtautuvat erilaisiin asioihin. Hän omaksuu saman suhtautumistavan ilman tietoista vaivannäköä. Jos aikuinen suhtautuu avuttomuuteensa tulemalla hätääntyneen ärtyneeksi, lapsi oppii ”käsittelemään” omia avuttomuuden tunteita samoin keinoin. Suojaavat toimintatavat voivat myös ilmentää sitä, että ihminen ei tunnista muita vaihtoehtoja kuin ne, joihin hän on kasvuympäristössään tutustunut.”
Epäilemättä lapsissa on paljon samaa kuin vanhemmissaan ja lapset omaksuvat vanhemmiltaan toiminta- ja suhtautumistapoja. Vanhempien on myös hyvä tiedostaa se, että se mitä he olevat ja mitä he tekevät, välittyy lapselle. En ole kuitenkaan samaa mieltä siitä, että lapsi omaksuisi vanhempiensa suhtautumistavat ilman vaivannäköä ja sitten ilmentäisi niitä tunnistamatta niitä.
Minusta ajatus siitä, että lapsi omaksuu vanhempiensa suhtautumistavat sellaisenaan, on yhdistelmä freudilaista lapsuuden kokemusten merkitysten korostamista yhdistettynä kognitiiviseen psykologiaan ja tabula rasa-ajatteluun: lapsi on tyhjä taulu, johon vanhemmat ”kirjoittavat” toimintatapansa, ohjelmoivat lapsen tietynlaiseksi.
Miksi sitten olen tästä eri mieltä? Ensinnäkin siksi, että lapsella on jo syntyessään tietty geneettinen perimä joka ei ole kopio kummankaan vanhemman perimästä. Jokainen syntynyt lapsi on uusi, ainutlaatuinen yksilö. On siis mahdollista, että jokainen uusi ihminen voi tuoda jotakin uutta tähän maailmaan – myös jotakin psykologian kannalta oleellista. Lapsella on myös temperamentti joita on useampaa eri tyyppiä. Erilaiset temperamentit vaikuttavat eri tavalla siihen, miten lapsi saamansa hoidon ja hoivan kokee. Eri vauvat voivat siis kokea samanlaisen hoivan eri tavalla.
En malta olla ottamatta Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoria esiin myös tässä. Tässä esittämäni tiedot löytyvät täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggs-tyyppi-indikaattori sillä minulla ei nyt ole tässä Vesa Routamaan aiheesta kirjoittamaa kirjaa josta voisin tiedot katsoa. Neljä preferenssiparia joilla pyritään kuvaamaan ja selittämään ihmisen toimintaa ovat introvertti-ekstrovertti (asenne ympäristöön), tosiasiallinen-intuitiivinen (tapa hankkia tietoa), ajatteleva-tunteva (päätöksenteon peruste) ja harkitseva-spontaani (elämäntyyli).
Kärjistäen voidaan sanoa, että Ekstravertti (E) tuntee todennäköisesti olonsa kotoisammaksi ihmisten ja asioiden kanssa ulkomaailmassa kuin ideoiden sisäisessä maailmassa, "ulospäinsuuntautunut". Introvertti (I) tuntee todennäköisesti olonsa kotoisammaksi sisäisessä ideamaailmassa kuin ihmisten ja asioiden ulkomaailmassa, "sisäänpäinkääntynyt". MBTI:n ekstravertti kuvaa suuntautumista ulkoiseen asioiden ja ihmisten maailmaan ottamatta varsinaisesti kantaa sosiaalisuuteen.
Tosiasiallinen (S) työskentelee todennäköisesti mieluummin tunnettujen tosiasioiden parissa kuin etsii mahdollisuuksia ja keskinäisiä suhteita. Intuitiivinen (N) etsii mieluummin mahdollisuuksia ja yhteyksiä kuin työstää tunnettuja faktoja, tulevaisuuteen suuntautunut.
Ajatteleva (T) tekee päätökset todennäköisemmin persoonattoman analyysin kuin henkilökohtaisten arvojen perusteella. Tunteva (F) tekee päätökset todennäköisemmin henkilökohtaisten arvojen kuin persoonattoman logiikan avulla.
Järjestelmällinen (J) pitää todennäköisesti enemmän suunnitellusta, organisoidusta, selvästä ja täsmällisestä elämäntavasta kuin joustavasta ja spontaanista. Spontaani (P) pitää todennäköisesti enemmän joustavasta ja spontaanista elämäntavasta kuin suunnitellusta ja järjestelmällisestä.
Vaikka MBTI:ssä onkin muodostettu preferenssiparien pohjalta 16 erilaista persoonallisuuden tyyppiä, siinä ei väitetä etteikö kaikilla ihmisillä olisi olisi jokaisen ominaisuusparin kummankin puolen piirteitä. MBTI on kokonaisuudessaan monimutkaisempi indikaattori kuin tässä nyt kuvaan.
Keskityn nyt siihen, mitä nämä tässä mainitsemani kuvaukset tuovat mieleeni inhimillisistä eroista suhteessa hoivan kokemukseen. Vaikka MBTI:n esittämiä taipumuksia pidetään synnynnäisinä, se ei tarkoita sitä, että ihminen olisi taipumustensa vanki. Ihminen hahmotetaan dynaamiseksi olennoksi. Tässä yhteydessä tämä taipumusten synnynnäisyys on kuitenkin hyvä huomioida, kun puhutaan siitä miten vauva tai pieni lapsi kokee asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti