Työmarkkinoilla syrjintä näkyy älyn ja kykyjen vähättelynä, heikkoina etenemismahdollisuuksina, nöyryyttävinä työhönottohaastatteluina sekä huomautteluna. Terveydenhoitohenkilökunnan asenteet lihavia kohtaan ovat ennakkoluuloisia tai syrjiviä ja lihavuuden stigmalla on merkitystä lihavuuden hoidon tavoitteiden kannalta. Toisinaan jopa terveydenhuollon ammattilaiset esittävät käsityksiä lihavuuden sosiaalisesta stigmasta hyödyllisenä pelotteena laihduttamismotivaatioon. (Kamalaa!)
Lihavien ihmisten ei kuitenkaan katsota tarvitsevan sympatiaa, tukea, ymmärrystä, hyväksyntää tai suvaitsemista toisin kuin muiden stigmatisoitujen ryhmien jäsenien. Lihaviin kohdistuva syrjintä sen lukuisissa muodoissa voidaankin tulkita stigman konkreettiseksi vaikutukseksi joka ruokkii stereotypioita ja ennakkoluuloja.Chen ja Brownin tutkimuksissa ne henkilöt joilta on amputoitu raaja, jotka ovat pyörätuolissa, joilla on itsemurhayrityksiä tai sukupuolitartuntoja olivat halutumpia kumppaneita suhteeseen kuin lihavat ihmiset.
Lihavuuden stigmatisointi on vahvasti sukupuolittunut ilmiö. Lihavat naiset ovatkin vähintään kolminkertaisesti stigmatisoituja naiseutensa, lihavuutensa sekä oletetun moraalisen heikkoutensa takia. Naisiin kohdistuva hoikkuusvaatimus on suurempi kuin miehiin kohdistuva ja hyväksyttävä painon vaihteluväli on suurempi miehille kuin naisille.
Naiset ovat myös suvaitsevaisempia miesten painoa ja kokoa kohtaan kuin miehet naisten. Naiset myös naiset kokevat, että hoikkuus on tällä hetkellä naisvartalon ulkomuodolle asetetuista vaatimuksista tärkein jonka täyttämisellä tavoitellaan sosiaalista hyväksyntää. Lisäksi mediadiskurssien tyttöjen käsityksiä ideaalivartalosta muokkaava representaatio on yksipuolinen.
Naisruumista pidetään aina epätäydellisenä ja jatkuvasti toimenpiteiden tarpeessa olevana. Naiset tekevät feminiinisyystyötä tilanteen korjaamiseksi ja samalla tuottavat ja uusintavat feminiinisyysdiskurssia. Naisille asetettu hoikkuusvaatimus on patriarkaalisen, institutionaalisen vallankäytön väline; kyseessä ei lopulta ole kauneus vaan tottelevaisuus.
Sosiaalinen kontrolli, tottelevaisuus ja feminiinisyyden rakentaminen nousevat esiin myös tarkasteltaessa naisten laihduttamisen motiiveja. Laihduttamisella pyrittiin lisäämään oman vartalon ja sitä kautta oman henkilön sosiaalista hyväksyttävyyttä. Naisen ulkonäöllä on suuri merkitys intiimin ihmissuhteen, seurustelun tai perheen perustamisen onnistumisessa. Uskottavuus, edustavuus työelämässä sekä toive saada parempaa kohtelua liittyvät nekin hoikan vartalon ideaaliin.
Jäin tältä pohjalta miettimään sitä, että tunneälymittareissa ja empatian käsitteessä on se ongelma, että ne ovat tiedollisia eivätkä siten tavoita ruumiillista eläytymistä. Ehkä koulussa ruumiiseen kohdistuvasta kiusaamisesta tulisi seurata sellainen ruumiillinen rangaistus jossa yksilö joutuu eläytymään toisen ruumiilliseen kokemukseen kokonaisvaltaisesti. En tarkoita fyysistä väkivaltaa.
Konkreettisena esimerkkinä tulivat mieleen omat ala-asteajat. Tein kaverieni kanssa jekun: laitoimme vettä täynnä olevan purkin luokan oven päälle. Kun siivooja tuli luokkaan, purkki tippui tuottaen siivoojalle ylimääräistä työtä. Rangaistukseksi minut laitettiin moppaamaan koko luokan lattia siivoojan ja opettajan valvonnassa. Mielestäni tämä oli hyvä rangaistus. Lattiaa luututessani jouduin konkreettisesti ja kehollisesti eläytymään siihen, miltä siivoojasta tuntui.
Muistan myös kuinka meitä ala-asteella opetettiin eläytymään näkövammaisten arkeen. Kuljimme koulun käytävillä silmät peitettyinä ja erilaisia, näkökykyä rajoittavia laseja silmillä pitäen. Se auttoi ymmärtämään kokemuksellisesti ja kehollisesti näkövammaisen arkea.
Iris Marion Youngin mukaan syrjintä on ruumiiseen perustuva toiseuttamisen muoto. Uskon että pelkän tiedon avulla on helpompi objektivoida toinen ihminen kuin jos joutuisi eläytymään kokemuksellisesti ja kehollisesti siihen toiseuteen jonka objektivoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti