keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ibn Arabista – ajatuksia ja kommentteja I

Lueskelin joskus ajat sitten wikipediasta Ibn Arabista ja mieleni on tehnyt kirjoittaa aiheesta siitä lähtien. Viime lauantaina vietinkin sitten tämän asian äärellä kymmenisen tuntia - kyllä, olen nörtti. Sitaatit siis wikipediasta.

Ibn Arabi on “yksi suufilaisen filosofian kuuluisimmista edustajista”. “Ibn Arabi oli jo nuorena tunnettu mystisistä kokemuksistaan. Ibn Rusd, joka on Euroopassa paremmin tunnettu nimellä Averroës, oli tiukasti teoreettiseen ajatteluun nojaava filosofi. Hän halusi kyseenalaistaa ibn Arabin mystisten näkyjen sisällön ja tiedusteli heidän kohdatessaan, ovatko mystisten näkyjen sisällöt sovussa filosofian kanssa. Kertomuksen mukaan ibn Arabi vastasi hänelle: “Kyllä ja ei. Sanojen ´Kyllä' ja 'Ei' välissä sielut lentävät aineen taakse.”

Oma tulkintani tästä on se, että ibn Arabi tavoitti ajatuksen siitä, että inhimillinen kokemus kokonaisuudessaan ei palaudu pelkästään sanoihin joita käytämme. Ja että esimerkiksi mystisessä kokemuksellisuudessa voivat luontevasti yhdistyä inhimillisen kokemuksen ristiriitaiset puolet.

“Ibn Arabi tulkitsi islamilaista uskontunnustusta “La ilaha illa Allah” siten, että Allah on kaikki ja kaikki on Allah; että ainoa olevainen on Allah.Tämä oli eräiden islamtulkitsijoiden mukaan panteismia eli kaikkijumalaista uskoa siihen, että Allah ja kaikki maailmankaikkeudessa ovat yhtä.”

Tämä muistuttaa minua psykoanalyytikko Francoise Dolton näkemyksistä kirjassa “Evankeliumit ja usko psykoanalyysissä – halun elämä” Jossa Dolto käy vuoropuhelua toisen psykoanalyytikon, Gérard Séverinin kanssa. “Jumala on kaikkialla. Jumala on kaikessa, mukaan lukien se, mikä ravitsee ruumistamme: leipä, viini, maito jne. Ajattelen että leipä ja viini ovat aina olleet Jumala. Mutta silloin tällöin, pitää muistuttaa itseään, meidän pitää tehdä se sakramentin tavoin, toisin sanoen käyttämällä Jeesuksen sanoja jottemme unohda häntä.”

Séverin kysyy Doltolta: “Teidän mielestänne jokainen ateria olisi Jumala? Jokainen ateria olisi liturgia, messu?” Dolto vastaa: “Aina. Kaikki, mikä tulee maasta, tulee Jumalasta. Jumala on siinä. Ei ole materiaa, mikä ei ole spiritualisoitunut. Kaikki mitä syömme, juomme...”

Séverin kysyy: “...Teille kaikki on pyhää?”. Dolto vastaa: “Mutta tämä ei voi olla kaiken aikaa ajatuksissamme, siksi meidän on pakko muistaa sitä tiettyinä hetkinä: on muistutettava ihmisille että kaikki, mitä he tekevät, on pyhitettyä. Ja, silloin tällöin, he kokoontuvat ja keskittyvät tähän ajatukseen ja tähän Kohtaamiseen.” Séverin kysyy: “Teille siis, koko luonto on jumalallinen. Te olette panteisti!” “Ehkä hyvinkin!” vastaa Dolto. (s. 351-352)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti