Muita syitä sille, että olen eri mieltä siitä että lapsi omaksuu vanhempiensa suhtautumistavat sellaisenaan, on mm. se, että ihminen on intentionaalinen, elävä olento. Eläviin olentoihin sisältyy aina mahdollisuus yllätyksellisyyteen.
Pidän mielekkäänä sitä Kauffmanin ajatusta, että luonnon jatkuva luova evoluutio voi toteutua ennustamattomasti. Emme siis ihmistieteissä koskaan voi täydellä varmuudella sanoa, mihin jokin asia johtaa. Todennäköisyyksien määrittäminen ei ole sama asia kuin varma tieto jostakin – eikä ajattelun asioita kuten ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä voi käsitellä pelkän tiedon varassa. Minua kiinnostavat ne hetket, jolloin jokin asia ei ihmisen kehityksessä toteudu niin kuin sen psykologiatieteen oletusten mukaan pitäisi toteutua ja mitä tekijöitä siihen liittyy.
Lapsen kasvuympäristöön eivät kuulu yleensä pelkästään vanhemmat, vaan myös mahdolliset sisarukset ja muut sukulaiset, päivähoitopaikan ja myöhemmin koulun lapset ja aikuiset jne. Mitä moniäänisemmässä ja monimuotoisemmassa ympäristössä lapsi kasvaa, sitä enemmän hänellä on mahdollisuus havainnoida ja oppia erilaisia toimintamalleja ja suhtautumistapoja. Nämä toimintamallit ja suhtautumistavat suodattuvat aina lapsen oman persoonallisen olemisen tavan läpi – lapsi ei ole vanhempiensa kopio. Ihmisen on halutessaan mahdollista muuttua, kasvaa, oppia ja kehittyä koko elämänsä ajan.
Suojaavat toimintatavat voivat ilmentää sitä, että ihminen ei tunnista muita vaihtoehtoja kuin ne, joihin hän on kasvuympäristössään tutustunut. Toisaalta pysyvien tietynlaisten suojaavien toimintatapojen käyttö voi kertoa myös ympäristön pysyvyydestä. Lisäksi ihminen voi myös tietoisesti päättää käyttää joitakin toimintatapoja ja suhtautumistapoja – myös samoja kuin vanhempansa.
Näiden kirjoitusten tarkoitus ei ole väittää, etteikö vanhempien toiminnalla ole merkitystä ja vaikutusta lapsen kehitykselle. Varmasti on. On myös hyvä asia tutkia, ajatella ja hankkia tietoa siitä, mitkä vanhempien toimintamallit ja suhtautumistavat ovat lapselle todennäköisesti haitallisia, milloin näillä toimintamalleilla ja suhtautumistavoilla on ylisukupolvista pysyvyyttä, mitä siitä seuraa ja miten asiaa voidaan hoitaa.
On myös hyvä tietää, että jos ihminen tulee hakemaan apua johonkin asiaan, osasyy avun tarpeeseen voi olla jokin sellainen toimintamalli ja suhtautumistapa joka on omaksuttu vanhemmilta kasvuympäristössä ja joka on ihmisen aiemman elämänhistorian aikana osoittautunut toimimattomaksi tai joka on nykyisessä elämäntilanteessa ja elinympäristössä jollakin tavalla ongelmallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti